Pimeän ajan piristykseksi valokranssi

Elämme vuoden pimeintä aikaa, aikaa milloin päivän valoa on vain muutama tunti. Ei ihme, että mieli tekee laittaa erilaisia valokoristeita esille tunnelmaa ja iloa luomaan. Vaikka en näe kärsin tästä pimeästä vuodenajasta ja odotan monen muun tavoin sitä aikaa milloin taas päivä pitenee. Itse en pysty aistimaan valokoristeita laisinkaan. Joskus se tuntuu vähän surulliselta, mutta näillä mennään mitä on.

Se ei kuitenkaan estä minua pitämästä valokoristeista ja tekemästä niitä. Onkohan tämä nyt neljäs syksy milloin kransseja ahkeroin. Ensinmmäisinä vuosina annoin niitä lahjaksi ja toki voin tehdä edelleenkin niin. Moni tuttava on kuitenkin kysäissyt voinko tehdä hänellekin kranssin. Ja kun uskaltauduin myyjäisiin myymään käsitöitäni syys- ja jouluajan myyjäisissä myös kransseja on ollut saatavana.



Kransseja voi tehdä monessa eri koossa. Itse eniten olen tehnyt niitä 25 cm halkasijaltaan olevaan renkaaseen. Tällöin laitan 40-ledvalon valosarjan renkaaseen. 30 cm halkasijaltaan olevaan 80-osaisen ledvalosarjan. Käytän Lappajärven värjäämön ohutta paperilankaa. Yhteen kranssiin menee vyyhdillinen. Olen tehnyt joitakin kransseja myös paksumpaan paperinaruun. On huomattavasti tönkömpää neulottavaa ja vyyhdillinen saattaa olla jo liikaa ainakin 25 centtisessä kranssissa.

Neulon päällisen 10 mm pyöröpuikoilla suljettuna neuleena. Neulonta on hiukan yksitoikkoista, sillä koko ajan tikutetaan oikeita silmukoita. Toisaalta on sellaista puuhaa missä ei tarvitse ajatella, joten sopii esim. luennoille tehtäväksi. Tehdessäni päällistä 25 centin renkaaseen, neulon 52 silmukalla. Jos rengas on 30 centtiä, silmukoita 56 ja 80 valon ledvalosarja.

Useimmiten neulon useamman päällisen valmiiksi, jonka jälkeen kieputtelen valosarjat renkaisiin. Renkaan voisi suojata paperiinilla, jotta neuloksen läpi ei näkyisi rengas ja johto. Käytän ulko- ja sisäkäyttöön olevia led-valosarjoja. Vaatimuksena on myös, että johto on läpinäkyvä. Tällöin paperiinia ei tarvita.

Kun valot ovat paikoillaan on aika rullata paperilankaneulos paikoilleen. Valitettavasti tästä työvaiheesta minulla ei ole kuvaa joten yritän selittää sanallisesti. Asetan neulosputkilon reunan kranssiin kiinni. Asettuu hyvin silmukoiden sujahtaessa lamppuihin. Neulos on renkaan sisäpuolella. Lähden molemmin käsin rullaamaan neulosta renkaan ympärille. Välillä vedän neulosta tiukemmalle ja katson, että se kiertyy tasaisesti renkaaseen. Tunnen hyvin käsilläni, jos on syntyäkseen epätasaisuuksia, joten saan ne hyvin korjatuksi. Led-valosarjan johdon tulee olla pitkä, koska sitä kiertyy neuloksen mukana jonkin verran kranssiinkin. Toisekseen kranssin käyttömahdollisuudet kasvavat kun johto on riittävän pitkä. Kun olen saanut neuloksen asettumaan kranssin ympärille lopulla langalla ompelen sen kiinni. Haluan varmistaa ettei rullaus lähde löystymään ja neuloksen reuna lötkähtämään. Halutessaan kranssiin voi lisätä rusetteja. Tällöin paperilankaa kieritetään auki ja saadaan kauniit rusetit. On melkoista näpertämistä enkä ole rusetteja laittanut kuin yhteen kranssiin.

Eniten olen käyttänyt valojen väreissä lämmin valkoista. Vasta tänäsyksynä olen rohkaistunut kokeilemaan värillisiäkin valoja. Tuttavani halusi kranssin monivärivaloilla. Minusta ajatus tuntui hurjalta, mutta tein kranssin toiveidensa mukaan. Palaute kranssista on ollut todella positiivista ja aika pian sain toisenkin tilauksen samanlaisesta kranssista.

Kun otin eri värisiä valosarjoja käyttöön jouduin luonnollisesti kyselemään näkeviltä mitkä sopisivat yhteen. Vähän minua toki auttaa se, että olen lapsena nähnyt värit. Valojen paketit ovat väristä riippumatta kaikki saman tuntuisia. Niin myös paperivyyhdit. En pysty erottamaan niitä toisistaan. Sen voin tuntea onko lankaan lisätty jotain kimalletta vai ei. Inspiraation iskiessä minulla ei välttämättä ole niitä näkeviä silmiä käytettävissä, joten avustajan ollessa töissä on langat ja valot merkittävä, laitettava samaan kranssiin tulevat samaan pussiin jne. Silti käy välillä niin, että kaikkea ei ole lajiteltu valmiiksi ja silloin on otettava avuksi iphoneen ladattava ohjelma taptapsee, joka kuvailee kuvan auttavasti. Ei välttämättä ole luotettava, mutta yleensä onnistun ottamaan sellaisen kuvan, josta saa selvän.

Lähetän sen avustajalleni tai ystävälleni saadakseni tarvitsemani tiedon. Näin teen myös joskus lankojen suhteen.

Vaikka värien yhdistely tuokin haasteita, haluan uudistaa käsitöitäni, ottaa itselleni haasteita ja oikeasti sokeus ei ole este, joskus tosin hidaste :) Kranssit ovat olleet todella pidettyjä lahjoja tai itselleen hankittuna. Siksipä on hienoa uskaltaa laajentaa kranssienkin värimailmaa. Selvästi suosituimpia ovat olleet lämmin valkoinen valoilla valkoinen hopeakimalteella ja valkoinen kultakimalteella. Tässä olisi jouluinen punainen kranssi punaisin valoin, joka etsii vielä kotiaan.

Jos kiinnostuit kranssien tekemisestä ja kaipaat lisätietoja, neuvon mielelläni. Jos haluat ostaa kranssin se on mahdollista to 15.12. klo 16-21. Järjestän luonani/Hierontatassun tiloissa tapahtuman Jouluun valmistautuminen, jossa voi tutustua käsitöihini ja tarvittaessa tehdä ostoksia. Tapahtuman ajan on myös hierontalahjakorttitarjous 3 * 45 min 95 €, normaalisti 105 €. Tapahtumassa glögitarjoilu. Löydät tapahtuman Facebookista nimellä Jouluun valmistautuminen osoitetietoineen.

Näin joulun alla tohinaa riittää ja touhotuksien jälkeen on aika rauhoittua joulun viettoon. Täällä blogissakin hiljennymme joulun ajaksi palaten viikolla kaksi asiaan. Haluammekin toivottaa kaikille lukijoillemme oikein hyvää, rauhaisaa jouluaikaa ja onnellista tulevaa vuotta.

Lumihiutale hiljaa leijuu
toinen ja kolmaskin
maa valkean peitteen saa
Sydämessä lämmin hyvä tunne
nenässä joulun tuoksut
kynttilässä liekki tunnelmaa luo
Aika on rauhoittumisen
joulua nyt juhlitaan kera rakkaiden

Seijan jouluisessa korttipajassa

Aina joulukuun lähestyessä toitotan itselleni, että on ihan ok, jos tänä vuonna en lähetä joulukortteja. Jotenkin ne aina kuitenkin saan aikaiseksi tehtyä ja nyt ehkä joudun itsellenikin myöntämään, että olen "joulukorttityyppiä". Yleensä tämä tyyppi teetättää kivat kortit lasten kuvalla, mutta tänä vuonna aloin kuin itsestään leikkaamaan kangaspalojani korttikokoon. Mielestäni korteista tuli oikein hauskoja suht pienellä vaivalla.

Tässä siis joulukorttivinkki tai korttivinkki mihin tahansa tilaisuuteen. Tarvitset kortin kokoisia kangaspaloja, yksinkertaisia korttipohjia tai pahvia, saumurin tai ompelukoneen. Saumuri huolittelee reunan, joten kangaspala voi olla vähän korttia reilumpi - ompele kortti ylöspäin, niin näet ohjata sitä niin, ettei saumuri leikkaa kortin reunaa.

Päättele pujottamalla langanhännät parsinneulalla ompeleeseen. Valmiisiin kortteihin voi lisätä blingblingiä strassi- tai helmitarroilla tai liimata paljetteja, nappeja tms. 

 Vastaavanlaisia kortteja voi tehdä myös joulupaperijämistä tai lehtikuvista liimaamalla. Näitä kortteja voi myös muotoilla leikkaamalla kuvioiden mukaan.

 Tässä vielä yksi pakettikortti-idea: piirrä piparimuoteilla kuviot pahville, leikkaa ja koristele tusseilla piparityyliin! Isommilla piparimuoteilla saisi myös hyviä joulukortteja. Nam!

Kankaiden Lumoissa

Uuu, tästä se lähtee,kaikki tarvikkeet mukavassa sekasovussa! Jostain tuolta kasojen seasta löytyy se voittajapari ellei useampikin. Jos ei löydy niin sitten takaisin kangaskauppaan.

Takana on siis ommeltuna 30:n kuorolaisen musta jakkupuku ja nyt olisi vuorossa se luovempi vaihe eli kankaisen rintakorun/kaulakorun valmistaminen asuihin. Miehille tulisi tietenkin taskuliinat samasta kankaasta. Mustan asukokonaisuuden valmistaminen marraskuussa on ihan "pimeetä" hommaa. Nyt sentään sielu saa kylpeä värien kirjossa ja kädet nauttia vaihtelevista materiaaleista. Tarkoitus on tehdä useampi protomalli alustamaan valittavaa tyyliä.

 Näistä ihanaisista kankaista (kuva vas) syntyi viuhka. Protomalli vaatii vielä kehittelyä ja on todennäköisesti liian vaalea kuorolaisten asuihin. Ehkäpä kesätuotteeksi myyntiin..
Satiininauhoista kokeilin myös jotain(kuva oik.).

Minulle ideoinnissa on tärkeää nähdä ja kosketella materiaaleja. Olen netistäkin tilannut kangasnäytteitä, mutta oikean värisävyn ja yhdistelmien löyäminen on valitettavasti sitä kautta hankalampaa kuin kävellä suoraan kauppaan. Näytepaloja nettikaupat kyllä lähettävät, mutta eihän sitä koko kangasvaraston näytteitä kehtaa pyytää.




Tästä lähtee liikenteeseen mielipuuhani eli pallojen päällystäminen kankailla. Parhaan tuloksen saa luonnonmateriaaleilla, kuten villalla ja silkillä, mutta katsotaan miten käy.







Kankaiden kovettaminen testauksessa. Rintakorun takana oleva pitsimäinen viuhka kovettui hyvin liimalla. Kankaan värin voisi vaihtaa vielä vaalempaan sävyyn jos musta on liian dramaattinen.



Näistä malleista ja muutamasta muustakin lähdetään siis liikenteeseen. Näette viikon aikana mihin päädytään!

Joulun odotusta Söpölandiassa

Söpölandiassa joulun odotus alkaa viimeistään marraskuussa. Jouluista tunnelmaa luon kynttilöillä, jouluvaloilla ja jouluisilla herkuilla, kuten joulutortuilla ja riisipuurolla. Kaivan kaapista melko pienen, mutta sitäkin huolellisemmin valikoidun joulukoristekokoelman. Tuuhea luonnonkuusi on saatava taloon jo joulukuun alkupäivinä, jotta sitä ehtii ihastella ja tuoksutella rauhassa.

Joulun odotukseen kuuluu myös itsetehty joulukalenteri, jonka pikkuisiin neulottuihin sukkiin jemmaan suklaata itselle ja lakuja miehelle. Joulukalenteri kuuluu myös aikuisille! :)

Joululahjojen suhteen olen pitänyt stressitöntä linjaa jo muutaman vuoden. Tuttavien kanssa on sovittu, ettei lahjoja anneta. Sen sijaan kutsun läheiset joulupuurolle ja herkuttelemaan jouluisilla leipomuksilla. Toimii!

Aivan lahjaton ei ole joulu Söpölandiassakaan - miehen kanssa lahjomme toisemme, ja monenkirjavat paketit piilotan ompelemiini lahjapusseihin. Paketteihin päätyy myöskin aina jotakin itsetehtyä, ainakin lämpöiset villasukat.

Minulle merkityksellisintä joulussa taitaakin olla sen odotus: hiljentyminen, rauhoittuminen, jouluvalmistelut, herkut ja jouluisesta tunnelmasta nauttiminen. Itse joulu meneekin yleensä kuin hujauksessa, enkä malttaisi luopua kuusesta vielä Nuutinpäivänäkään... Onneksi vielä on aikaa tunnelmoida rauhassa.

Rauhallista ja levollista joulunodotusta!

Villatyöt - Neulehuovutus

Lampaan villa on aivan mahtava materiaali työstää. Se on monipuolinen, edullinen ja helppokäyttöinen.

Minä olen käyttänyt villaa todella monipuolisesti, huovuttamalla olen valmistanut tauluja ja tehnyt mm. huopapalloja ja olenpa valmistanut minihuopatossuja korvakoruiksikin. Noiden työstäminen oli itse asiassa aika hauskaa ja voisin sitä käsitellä myöhempää jossain myöhemmässä päivityksessä. Tässä kirjoituksessa perehdytään neulahuovuttamiseen.

Työkaluja ei paljon tarvitse, tosin ne on kuitenkin ostettava, mikäli haluaa tällä tavoin villaa työstää. Neulahuovutusneuloja löytyy lähes kaikista lanka-liikkeitä ja niitä on monen hintaisia. Työstämistä voi tehdä vain yhdellä neulalla tai sitten voi hankkia useamman neulan työstöpohjan, jolla työn edistymistä voi nopeuttaa. Suosittelen hankkimaan myös ”pohjaharjan”, josta työn irrottaminen on helppoa. Itse käytin alussa superlonia, jonka leikkasin vanhasta muototyynystä. Siinä superloni on tarpeeksi tiivistä eikä hajoa vaikka siihen ”tökkiikin” väkäsneulalla. Toki tietenkin tulee ostaa myös villaa. Sitä saa jokaisesta askartelukaupasta ja väriskaala on erittäin runsas. Ensimmäisenä voi hankkia ns. aloituspaketin, jossa on 4-8 pientä huoparullaa, jokainen erivärisiä. Lisäksi kannattaa hankkia hieman isompi valkoinen villarulla. Tätä käytetään jos halutaan esim. vaalentaa jotain väriä tai kun tehdään vaikka väritystä eläimelle.

Harjoittelu kannattaa aloittaa jostain yksinkertaisesta työstä. Sellainen on vaikka rintakoru, joka on kukka. Koruun valitaan mieleinen väri, otetaan pala villaa, muotoillaan se noin suurin piirtein haluttuun muotoon (tässä tapauksessa terälehdeksi) ja sitten aloitetaan ”tökkiminen” - katso kuva. Neulalla voidaan ohjailla muotoa haluttuun suuntaan. Kun työ on saanut jonkinlaisen muodon, irrotetaan se varovasti pohjasta (huomaa, että villaa on uponnut superloniin ja on siksi kiinnittynyt pohjaan – tämä on ihan normaalia). Käännä työ ympäri ja työstä toista puolta. Terälehtiä tehdään neljä tai viisi ja sitten valmistetaan kukalle keskusta. Tämä kannattaa tehdä jollain muulla värillä (vaikka terälehdet punaisella ja keskusta keltaisella).

Kun kaikki kukan osat ovat valmiit, yhdistetään ne niin, että terälehti laitetaan kapeammasta päästä keskustan päälle, ja ”tökitään” kiinni. Näin tehdään kaikille terälehdille. Työstä tulee siistimpi kun vielä tämän päälle lisätään samasta keskustaväristä kevyt kerros. Omassa näytetyössäni olen vielä laittanut pieniä väriyksityiskohtia lehtiin. Tämän jälkeen voi halutessaan valmistaa vaikka varren ja lehdet kukalle – mielikuvitus vain vapaasti mukaan työhön.

Tällaisen korun voi vaikka ompelemalla kiinnittää takin kaulukseen, kassin kylkeen tai vaikka hatun lieriin. Jos kukasta haluaa tehdä siirrettävän korun, tulee sen taakse vain ommella neulapohja (saa askartelukaupoista).

Työstämistä voi myös helpottaa pienillä muoteilla, joita saa askartelukaupoista. Sydämmistä voi tehdä terälehdet ja pyöreästä motista kukan keskustan. Muottia käyttäessä muotin sisälle laitetaan tupsu villa ja se sitten huolellisesti ”tökitään” muotin sisään. Tällöin ei tarvitse hirveästi kiinnittää huomiota muotoon, sillä se tulee automaattisesti. Suosittelen kuitenkin, että opettelet tuon perinteisen tavan, sillä silloin opit myös tuntemaan kuinka materiaali muotoutuu käsissäsi.

Kun taidot sitten karttuu, on vain mielikuvitus kattona siihen, mitä kaikkea voi valmistaa. Minä innostuin tekemään villasta eläimiä ja noiden valmistamiseen perehdytään myöhemmin.

Teksti ja kuvat Anu Vuorinen

Merjan Villisukat

Minulle villasukat eivät enää ole harmaita perussukkia, eivätkä ne ole kirjoneulesukkiakaan. Ne ovat Villisukkia, joissa värit iloittelevat keskenään raita kerrallaan. Harmaakin on iloinen, jos sen rinnalla on punaista tai keltaista. Jokaisen parin taustalla on jokin esine tai asia, jonka näen raitoina ja joka käsissäni muotoutuu sukiksi. Dublo-palikat, Marianne-karkit, Brasilian lippu, Lappi. Kaiken voi siirtää sukkiin.

Vanhempani olivat käteviä käsistään. Innostuin kaikenlaisista käsitöistä jo pienenä. Ompelin nukeille vaatteita, virkkasin, kudoin ja kokeilinpa matontekoakin. Pettymys oli suuri, kun koulussa eivät tytöt silloin päässeet puutöihin. Olisin halunnut oppia jotain uutta, mutta menihän ne kässätunnitkin.

Viitisen vuotta sitten sotilaskotisisaret yhteistyökumppaneineen neuloivat villasukat kaikille varusmiehille, jotka astuivat palvelukseen vuonna 2011. Siis noin 25 000 sukkaparia valmistui sotilaskotisisarten, marttojen, maanpuolustusnaisten ja muiden ystäviemme voimin.

Käsityöharrastukseni heräsi ruususen unestaan ja sain sen vuoden aikana valmiiksi noin 150 paria sukkia. Ensimmäiset sukat olivat tiukasti suosituksen mukaisia; siis harmaita tai havunvihreitä, joissa oli pari pientä raitaa. Vähitellen raidat lisääntyivät, levenivät ja saivat vallan koko varressa. Uskaliaimmat versiot olivat kokonaan raidalliset ja väritkin tulivat mukaan.

Olin myös mukana luovuttamassa varusmiehille sukkia. Kaikille löytyi ottaja. Oli hauska seurata, miten toiset halusivat ne vaatimattomat siniharmaat ja toiset etsivät iloisempia raitoja. Mieleeni on erityisesti jäänyt erään varusmiehen lausahdus, kun hän poimi isokokoiset mustat sukat, joiden varteen oli kirjailtu kookas kirkkaanpunainen sydän. Hän painoi sukat rintaansa vasten ja huokasi: ”Näiden avulla jaksan olla täällä. Kiitos!”

Nyt on harrastus tainnut lähteä lapasesta. Keskeneräinen sukka on helppo kantaa mukana ja neulonkin aina ja kaikkialla, kotona, bussissa, metroasemalla, laivamatkalla. Toiset uppoutuvat kännykän taakse, minä seuraan huvittuneena elämää neuleeni yli. Koskaan ei tiedä, missä joutuu odottamaan. Kun odotin auton katsastusta, sain puoli vartta valmiiksi. En oikein osaa katsoa tv:tä ilman, että käsissäni on kudin. Perhe väittää, että vaikka torkahtaisin sohvan nurkkaan, käsien liike jatkuu.

Kotona on muhkea valikoima sukkia. Mihin joudun niiden kanssa? Entä ne kaikki langat? Lankakauppaan ei olisi menemistä, mutta silti huomaan silloin tällöin kantavani kotiin ”muutaman” kerän edullista lankaa tai jonkin uuden ihanan värisävyn.

Harppu

Alunperin minulla oli tarkoitus kirjoittaa tällä kerralla mehiläisvahakynttilöiden tekemisestä, mutta minulla ei ollutkaan riittävästi kuvamateriaalia tekovaiheista. Kynttiläteemaan palataan siis myöhemmin. :) Nyt esittelen ehkä vielä vieraamman käsityövälineen, harpun.

Tai ainakin minulle harppu oli täysin uusi tuttavuus viisi vuotta sitten. Ystäväni päätti piristää minua sairaslomallani tuomalla etukäteisjoululahjaksi harpun ja paksuhkoa lankaa. Hän neuvoi miten harpulla neulotaan ja loppupäivän istuinkin harppu käsissäni harjoitellen. Lopulta sairaslomani ja joulun aikana valmistui kolme kaulahuivia. Käsityökärpänen puraisi kertaheitolla ja loppua ei näy.

Minulla ei valitettavasti ole tarkempaa tietoa harpun historiasta. Tiedän sitä käytetyn paljon näkövammaisten kouluissa 1900-luvulla. Ilmeisesti sitä pidettiin helpompana työvälineenä kuin puikot. Itse en tuota kyllä allekirjoita. Alkuhuumastani päästyäni puikot ovat vieneet voiton ja harppuni pölyttyy kaappien kätköissä.

Annansilmät-aitta –myymälässä, joka sijaitsee Marjaniementiellä Iiiris-keskuksen yhteydessä, myydään puisia harppuja kahdessa eri koossa. Shoppailla voi myös Verkkokaupassa.

Harppuja on myös muovisina ja niihin saa lisättyä tappien väleihin lisätapit. Tällöin on mahdollisuus harputella ohuemmallakin langalla. Itse messuhuumassa ostin myös muovisen harpun vuosi sitten Tampereen Kädentaito-messuilta. En tullut sen kanssa sinuiksi. Harpun mukana tuli puikkokoukku, jolla lankoja voi nostaa. Se on ehdottomasti tarpeen silloin kun tappien väleissä on vielä lisätapit. Sokeana kuitenkin apukoukun käyttö tuntui mahdottomalta. Ei ollut tilaa sormill millä tunnustella ja apupuikolle. Näinpä tämäkin ostos nyt pölyttyy mökillä. Vaikka harpun käyttö on jäänyt, haluan esitellä tämänkin käsityömuodon.

Yritän selittää miten neulominen tapahtuu harpulla. Tällä hetkellä osaan vain yhdenlaista kuviota, mutta kuulemma harpulla voi neuloa palmikkoakin. Tämä mitä nyt kerron on kuitenkin perusneuletta:

Eli, harppu on edessäni

Se on muodoltaan pitkulainen ja sivuilla tappirivistö, keskusta on avoin.

Esim. kaulaliinaa kudottaessa päätytapit jätetään tyhjäksi, myssyä tehdessä kude menee harpun ympäri. Neule, jota kuvassa teen on leveydeltään 11 tappia.

Tapithan ovat aavistuksen vinottain vastakkain.

Ensiksi luodaan silmukat, jonka jälkeen alkaa varsinainen työ..

Lanka lähtee oikean puolimmaisesta alatapista. Jokaisessa tapissa on tässä vaiheessa silmukka. Vien langan yläpuoliseen tappiin/vastakkainen ja kiepautan ulkokautta palaten ykkösalatappiin ylä ykkösen ja kakkosen välistä langan kulkiessa ykköstapissa. Alatapille myös silmukka, josta lanka pujotetaan yläkakkostappiin, silmukka, paluu kakkostappia myöden kakkosen ja kolmosen välistä.

Päästyä kudoksen toiselle sivulle kunkin tapin alempi silmukka nostetaan ylemmän silmukan ja tapin yli keskelle.

Valitettavasti tekovaiheista ei ole enempää kuvia. On vain kuva, jossa istun yöpaidassani laiskanlinnassa harputtelemassa ja samalla kuuntelen äänikirjaa. Sillä tavoin kuluu kyllä tunti jos toinenkin. Tosin nykyisin kädessä neulepuikot. Ei ole kerta eikä kaksi kun huomaan kellon rientäneen pikkutunneille. Käsityö+kirja-yhdistelmä on todella vaarallinen, jos aamulla on aikainen herätys, joten on enemmän vapaapäivien ja lomien puuhaa.

Tämän kuvan sentäs kehtaan julkaista. On ensinmmäisen harjoituskeräni tuotos harpulla. Selvästi huomaa miten alussa harputtelujälki on huonoa, mutta paranee eteenpäin harputellessa. Muistan vieläkin miten työn jäljen muuttuminen tuntui käsissäkin. Ja edelleenkin sormenpäiden kriittisellä kosketuksella tutkin aikaansaannokseni ja jos työjälki ei miellytä, purkuun.

Onneksi kuvia valmistuneista huiveista on tallessa, sillä yhtään työtä minulla ei enään ole, joka olisi harpulla tehty. Lankaa kyllä löytyy, joten jospa inspiroituisin pitkästä aikaa harputtelemaan.

Plussakortin uusi elämä

Jotkut made in korso -pop upeissa käyneet muistavatkin minut ehkä tekemistäni koruista, joiden taustalla oleva konsepti on ehkä hieman erilainen, kuin mitä olemme tottuneet kierrätysmateriaaleista ja niistä tehdyistä koruista puhuttaessa näkemään. Työstän alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan tarpeettomaksi käyneestä muovista koruja menetelmällä, jonka olen kehittänyt alusta-asti itse.

Olen kierrätysmateriaalien suuri ystävä. Minua kiehtoo jo aikansa jossain tarkoituksessa palvelleen materiaalin käyttö uudelleen, aivan jossain muussa kontekstissa kuin mihin se on alun perin suunniteltu. Muovi kierrätysmateriaalina on noussut minulle henkilökohtaisesti kaikkein tärkeimmäksi, sillä sitä päätyy kaatopaikoille niin älyttömät määrät. Tuntuu oudolta ajatella muovisten asioiden toimittavan meille lähinnä kertakäyttöhyödykkeiden virkaa, vaikka niiden maatuminen kestää satoja vuosia. Materiaalina muovi on kuitenkin kestävää ja sen elinkaari olisi varmasti todellisuudessa huomattavasti pidempi, mitä sen kertakäyttöisyyteen perustuva maine antaa olettaa. Siksi pyrinkin pitämään silmäni auki ja pelastamaan roskamyllyltä muovia, jolle voisi vielä antaa uuden elämän.

Sille, että halusin kehittää käsitöihini liittyvän työskentelymenetelmän alusta asti itse on materiaaliasioiden lisäksi toinenkin syy. Olen nimittäin aivan äärettömän surkea ompelemaan, neulomaan tai tekemään ylipäätään mitään perinteisiksi miellettyjä käsitöitä. Sen lisäksi että olen aikamoinen nakkisormi, lienee oma osuutensa ehkä myös sillä, että liikuntatuntien sijaan minut on traumatisoinut peruskoulun käsityötunnit, joten kynnys alkaa aikuisiällä opetella sellaisia asioita joista lapsuudessa on huonoja kokemuksia on melko suuri.

Pidän erittäin tärkeänä, ettei ulkopuolelta tule minkäänlaista painetta, joka voisi rajottaa luovuuttani. Minulle pahin luovuudentappaja on se, jos joku tulee sanomaan minulle, miten asiat kuuluisi tehdä. Siksi oman työskentelymenetelmän kehittäminen onkin ollut minulle juuri oikea tapa muodostaa kanava näpertelyntarpeeni purkamiseen ja kehittää käytännönläheinen harrastus vastapainoksi pääasiassa tietokoneen ääressä istumisesta koostuvalle leipätyölleni graafisena suunnittelijana.

Tottakai sitä ollaan välillä oltu jännän äärellä, kun ei ole ollut ketään keneltä kysyä neuvoa tai valmista opasta johon tarttua. Siksi olenkin joutunut - tai koen pikemminkin että saanut - opetella, kehittää ja kehittyä ihan itse, käytännön myötä, yritysten ja erehdysten kautta tiedostaen, että jos jokin kokeilu onnistuu, niin se on täysin minun ansiotani tai jos jokin menee pieleen, niin syyllinen löytyy vain ja ainoastaan peilistä.

Se olikin sitten monen sattuman summa, että keksin alkaa tehdä koruja juuri muovista.

Kaikki alkoi Plussakortista

Ensimmäiset HUUpöllöt tein vuonna 2008. Elettiin aikaa, jolloin käsiini oli sattumalta jäänyt useampia muovisia jäsen- ja kanta-asiakaskortteja. Ne olivat lyhyen aikaa toimittuaan jääneet tarpeettomiksi, joutuessaan väistymään uusien tieltä. Siinä noita muovilätysköitä käsissäni pyöritellen pohdin mitä niillä nyt sitten oikein tekisi, kun roskiinkaan ei periaatteessa ihan käyttökelpoista tavaraa raaskisi heittää.

Siitä se ajatus sitten lähti. Ajatus, jonka lopputuloksena syntyivät HUUpöllöt, joiden valmistukseen olen käyttänyt materiaaleina mm. vanhoja ja alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan tarpeettomiksi jääneitä muovisia kanta-asiakaskortteja. Lisäksi käytän myös muuta kierrätysmuovia, kuten digiaikakauden myötä tarpeettomiksi jääneitä mappien muovisia välilehtiä tai mahdollisesti teollisuudesta ylijäävää muovia.

Ensimmäiset tekemäni pöllöt olivat mustavalkoisia. Vuosien ja runsaan "tuotekehittelyn" jälkeen koen viimein löytäneeni oikean tekniikan ja sopivat välineet kestävien, ekologisten ja kauniiden korujen tekemiseen. Tuotekehittelyn lomassa myös HUUpöllöjen värivalikoima on kasvanut ja se on saanut rinnalleen muitakin ötököitä, kuten HUUhkajan, REPOsen ja MAUkatin. Tällä hetkellä uusien versioiden synnyssä vain mielikuvitus ja vuorokaudessa olevien tuntien rajallinen määrä ovat rajana.

Ekologisuus ennenkaikkea

Mitä enemmän pöllöjä ja muita koruja olen tehnyt, sitä vähemmän tekovaiheessa syntyy hävikkiä. Nyt tilanne on siis senkin osalta hyvä, että materiaalia menee tekovaiheessa roskiin melko vähän, joten senkin osalta ajatus kierrätysmateriaalin mahdollisimman tehokkaasta uusiokäytöstä toteutuu. Pyrin myös korujen tekoon tarvittavia lakkoja ja liimoja valitessani ottamaan huomioon ekologiset tekijät.

Teen jokaisen HUUpöllön käsityönä. Ainoastaan kuvat tulostetaan koneellisesti, kaikki muu syntyy pala kerrallaan allekirjoittaneen omin pikku kätösin leikkaamalla ja liimaamalla. Korutaustoina käytän askartelukaupasta saatavia nikkelittömiä koruneuloja ja magneetteja.

Ekologisen ajatusmaailman lisäksi Sari ja kuva -korujen taustalla on halu piristää kanssaihmisten elämää. Nämä korut eivät viihdy korurasiassa pölyttymässä ja juhlapäiviä odottamassa, vaan ovat elementissään mutkattomina ja tyylikkäinä arkikoruina, jotka eivät ota itseään turhan vakavasti.

Vuonna 2008 syntyneistä ensimmäisitä HUUpöllöistä ollaan tultu pitkä matka vuoden 2016 pöllöihin, kettuihin ja kissoihin, mutta tämä matka on ehdottomasti ollut kulkemisen arvoinen. Eikä se suinkaan vielä ole ohi, sillä uudet ideat muhivat jatkuvasti pääkopassa, odottaen sopivaa hetkeä päästäkseen valloilleen. :)

Korsolainen Söpölandia

Tervetuloa Söpölandiaan! Käsityöharrastukseni ensimmäiset askeleet otin alle kouluikäisenä, kun ompelin äitini kangaspaloista epämääräisiä myttyjä. Koulussa pidin käsitöistä ja tein usein varsin omaperäisiä töitä, mutta todenteolla innostuin käsitöistä vasta opiskeluaikoina. Siitä lähtien olen ommellut, neulonut, virkannut ja värkännyt kaikenlaista värikästä ja söpöä eri tekniikoilla - ja niin sai alkunsa Söpölandian sauma & silmukka.

Aluksi tein käsitöitä omaksi iloksi ja omaan käyttöön. Pian halusin kuitenkin jakaa ideoitani myös muille ja pitää päiväkirjaa tekemistäni töistä. Perustin oman blogin.

Blogi ehti olla pystyssä muutaman vuoden, kun syntyi ajatus pienimuotoisesta käsitöiden myymisestä. Käsitöitä syntyi jo yli oman tarpeen, ja mielestäni kauppojen ankean harmaat valikoimat kaipasivat värikkäämpää tarjontaa rinnalleen. Perustin blogini kylkeen Facebook-puodin, jossa myyn naisten vaatteita, asusteita, koruja, laukkuja ja neuleita.

Pian Facebook-puodin perustamisen jälkeen tutustuin Made in Korso -piiriin ja lähdin mukaan toimintaan. Yllätyin siitä, miten paljon Korson alueella on taitavia eri alojen käsityöntekijöitä. Mahtavaa, että olemme nyt yhdessä Made in Korso ja tuomme korsolaista osaamista esille!

Sepän silmin

Näin aluksi voisin kertoa hieman, että kuka täällä kirjoittelee. Olen siis Mirka, kultaseppäyrittäjä ja toiminimeni on Jasmin Design. Minun kirjoitukseni löydät aina otsikolla "Sepän silmin".

Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja kaikenlaisesta askartelusta sekä puuhastelusta. Jo 4-vuotiaana irrotin kaikki kukat äidin saintpauliasta ja koristelin niillä nukenvaununi. Piirustukseni koristivat muutakin kuin paperia (mm. äidin kampauspöytää ja seiniä..) ja eräänä päivänä olin askarrellut ilman lupaa itselleni tyylikkäät leggingsit leikkaamalla sukkahousuistani kärkiosat pois. Olin siis jo nuorena luovuuden tiellä 😉

Peruskoulun käytyäni halusin vielä lukioon ja Korson kuvataiteisiin painottuva lukio oli itsestäänselvä valinta. Lukion jälkeen alkoi pohdinta, mitä haluaisin tehdä ja muutamia vaihtoehtoja minulla olikin mielessä. Käsi- ja taideteollisuuspuolen kultaseppälinja vei voiton. Viisi päivää olin koulutuskokeilussa eli katsomassa soveltuisinko alalle. Koulutuskokeilussa pääsi heti "tositoimiin" eli sahaamaan, viilaamaan, juottamaan, hapottamaan, hiomaan, kiillottamaan jne. Ne viisi päivää vahvistivat tunnetta, että tämä voisi olla se "mun juttu". Ja tässä sitä nyt ollaan kultaseppäyrittäjänä.

Koulun jälkeen tein kyllä alan hommia mutta oikeaa työpaikkaa en saanut. Alalle on vaikea työllistyä ellei perusta omaa yritystä sillä suurin osa toimijoista on yksinyrittäjiä. Vuonna 2006 Korsoon avattiin Lidl ja kuinka ollakaan työmatkan lyhyys ja helppous vei voiton ja hain myyjäksi Lidliin ja pääsin. Minun piti olla siellä vain vähän aikaa mutta vuodet kuluivat nopeasti ja kuusi vuotta vierähti. Lidl-urani jälkeen elämäntilanteeni mahdollisti kokeilla omia siipiäni ja päätin, että nyt tai ei koskaan. Kävin erilaisia yrittäjäkursseja sekä -koulutuksia ja 2014 perustin toiminimen Jasmin Design. Tie ei ole ollut helppo mutta sitäkin antoisampi. Olen saanut tutustua ja verkostoitua monien mahtavien ihmisten, kuten Made in Korso- poppoon kanssa.

Mitä kultasepän töihin sitten kuuluu ? Edelleenkin tuota mainitsemaani sahausta, viilausta, juottamista, hapottamista, hiontaa, kiillottamista jne. Työ on kuitenkin kaikkea muuta, kuin yksitoikkoista. Aina saa luoda jotain uutta ja ihanaa. Työhöni kuuluu mm. uniikkien hopea- ja kultakorujen valmistusta, korujen korjausta sekä "tuunausta", valutöitä ja nyt tämän vuoden alusta olen tehnyt äidinmaitokoruja. Kyllä, kuulit oikein 😊 äidinmaitokoruja. Koruni ovat rekisteröity tuotemerkki ja kulkevat nimellä ÄM korut®.

 Mitä ihmettä ÄM koru®:t oikein ovat ja miksi sellaisia tehdään ? Siitä ja korujen tekemisestä yleensä kuulet lisää seuraavassa blogitekstissäni.

Töihini pääset tutustumaan www.jasmindesign.fi tai löydät minut myös facebookista sekä Made in Korson www-sivuilta. Instagramista Jasmin Design löytyy käyttäjänimellä @_jasmin_design_

(Kaksi ensimmäistä kuvaa: Nestoras Photography. Viimeinen kuva: oma arkisto)

Luomisen ja kokeilun ihanuus!

Usein haaveilin, että olisipa kiva kokeilla vaikka tuota tai tuota, mutta hektinen työmaailma vei voimat eikä intoa sitten vapaapäivinä kuitenkaan riittänyt uuden kokeiluun. Varmasti tuttu laulu niin monen elämässä. Nyt kuitenkin asiat on toisin ja luovuus ja kokeilunhalu on melkeinpä riistäytynyt käsistä.

Hieman taustaa 

Jouduin luopumaan joitakin vuosia sitten rakastamastani työstä, terveydellisistä syistä. Tätä seurasi lievä masennus mutta sitten oivalsin, että nyt minulla on sitä paljon kaipaamaani aikaa. Päätin kokeilla ja sitä olen tehnyt, teen edelleen ja nautin täysin siemauksin.

Mitä sitten on syntynyt 

Ihan ensimmäisenä tartuin oikein kaksi käsin kameraani. Tämä harrastus minulla on ollut koko elämän, mutta nyt saatoin panostaa siihen intensiivisemmin kuin koskaan. Löysin upeita paikkoja ja minulle näytettiin ainutlaatuisia ja ihania asioita. Ei tästä enempää, mutta jos halutessasi voit tutustua valokuviini Instagramissa nimellä @anuvuorinen

Käsilläni olen tehnyt tuohitöitä, nukkekodin tavaroita, muovaillut savea, opetellut pitsivirkkausta ja ristipistotöiden tekemistä. Neulomalla olen valmistanut helmirannekkeita ja hiuspantoja ja onpa neulakintaankin tekeminen tullut opeteltua. Tämä oli muuten isoäitini, nyt jo edesmenneen, vuosien harrastus. Hän pystyi reumaisilla käsillään valmistamaan satoja neulakintaita koko suvulle. Vieläkin kaapistani löytyy mummin kintaita vaikka hän on ollut poissa jo lähes 30-vuotta.

Olen kokeillut erilaisia materiaaleja, valmistanut koruja vanhoja lusikoista sahaamalla ja yhdistämällä kolmea metallia (kuparin, messingin ja hopean). Lentokonevanerikin on taipunut koruiksi yhdessä villan kanssa ja villa on neulahuovuttamalla saanut myös monen eläimen muodon. Poron nahka on myös ollut mielenkiintoinen materiaali ja siitä olen myös työstänyt koruja ja olenpa tehnyt yhden aidon, täysikokoisen rummunkin.

Ihan itseänikin hämmästytti kun listasin kaiken kokeiluni tuohon edelle. Nuo on kokeiluita, joihin voin sanoa perehtyneeni syvällisesti ja valmistakin on syntynyt.

Tänään sitten työstetään tuohta 

Olen luvannut kirjoittaa tänne sivuille säännöllisesti ja perehdyttää teitä eri työstötapoihin. Aloittakaamme tuohesta, tuosta ihanasta, kestävästä ja taipuisasta luonnon aineesta, jota löytyy jokaisesta talosta missä käytetään vielä puuta polttamiseen.

Koen olevani jonkinlainen näpertäjä ja siksi varmaan aloitin tuohen työstämisen pienillä nukkekotitavaroilla. Innostuin tekemään vanhaa 1800-luvun pirttiä ja silloinhan monia käyttötavaroita tehtiin tuohesta tai päreestä. Siis ensimmäinen haasteeni oli puukorin tekeminen ja kun kori tehtiin vielä parin sentin kokoisena, niin mielenkiintoista oli. Kori valmistui, sitten tuohikontti ja syntyipä lampaanvillakorikin. Hauskana yksityiskohtana mieheni valmisti minulle pienen kirveen naulasta ja "pilkkoi" puukoriin pienet halot.

Kuinka sitten kaikki syntyy

Tarvikkeet:

• Tuohta, mielellään mahdollisimman tasaista, ilman kovettumia. Palojen ei tarvitse olla suuria, 20 x 5 cm palaset on ihan sopivia.
• Terävä puukko
• Sakset
• Pinsetit ja
• Kärkipihdit

Ensimmäisenä tuohi tulee puhdistaa raaputtamalla puukolla. Kun kaikki irtoaines on poistettu, tulee tuohi ohentaa. Tuohessa on n. kolme eri kerrosta jotka voi erottaa helposti kun varovasti avaa vaikka kynnellä ensin kerrokset toisistaan ja sitten vetää ne irti. Näin on käytössä kolme samankokoista levyä, joista tosin yksi on niin ohut että se on käyttökelvoton. Vahvimmasta levystä leikataan saksilla n. 1­-1,5 mm levyisiä suikaleita n. 10 kpl.

Suikaleita aletaan punoa ns. koripunonnalla mattoa. Minä tein niin, että toiseen suuntaan oli 5 suikaletta ja toiseen 4. Katso kuva.

Kun mattoa on syntynyt niin paljon, että se riittää korin pohjaksi niin neljän sivun päät päätellään. Se tapahtuu niin, että vapaa pää käännetään takapuolelle ja pujotetaan punoksessa olevan suikaleen alle.

Tämän jälkeen korin sivuiksi tulevat suikaleet taivutetaan niin, että ne ovat 90 asteen kulmassa pohjaan nähden. Nyt sitten jatketaan punomista kolmella suikaleella, jotka myös päätellään samoin kuin edellä. Näin tehdään myös toisen sivun suikaleille.

Lopuksi tulee yhdestä ohuesta suikaleesta tehdä kantokahva.

Vielä kun "pilkkoo" puut niin kori on valmis. Olen yrittänyt valokuvin selkeyttää eri työvaiheita.

Olen täysin vakuuttunut, että joku osaa valmistaa hienomman ja yksityiskohtaisemman korin kuin minä, mutta se ei ole mielestäni se juttu. Hienointa on kun omin käsin on saanut aikaan jotain mitä on lähtenyt valmistamaan ja, että siitä on vielä tullut san näköinen kun mitä ajattelit.

Innostan teitä kaikkia kokeilemaan. Tuohi on edullinen, taipuissa ja helppo materiaali, josta voi tehdä monenlaista. Laitan vielä loppuun joitain kuvia mitä tuohesta olen tehnyt.

Tarvitset pari tämän kokoista tuohenpalaa.

Puhdista tuohen kumpikin puoli irtoaineksesta.

Aloita koripunoksen tekeminen.

Tässä on pohjaosa saatu oikean kokoiseksi.

Tässä näet kuinka tuohisuikale päätetään nurjalle puolelle.

Taivuta sivut 90-asteen kulmaan.

Tee koriin kantokahva yhdestä tuohisuikaleesta.

”Pilko” puut ja korisi on valmis :). 

Tässä joitain tekemiäni täitä sekä mieheni tekemä kirves ja hakkuupölkky.