lauantai 29. lokakuuta 2016

Harppu

Alunperin minulla oli tarkoitus kirjoittaa tällä kerralla mehiläisvahakynttilöiden tekemisestä, mutta minulla ei ollutkaan riittävästi kuvamateriaalia tekovaiheista. Kynttiläteemaan palataan siis myöhemmin. :) Nyt esittelen ehkä vielä vieraamman käsityövälineen, harpun.


Tai ainakin minulle harppu oli täysin uusi tuttavuus viisi vuotta sitten. Ystäväni päätti piristää minua sairaslomallani tuomalla etukäteisjoululahjaksi harpun ja paksuhkoa lankaa. Hän neuvoi miten harpulla neulotaan ja loppupäivän istuinkin harppu käsissäni harjoitellen. Lopulta sairaslomani ja joulun aikana valmistui kolme kaulahuivia. Käsityökärpänen puraisi kertaheitolla ja loppua ei näy.

Minulla ei valitettavasti ole tarkempaa tietoa harpun historiasta. Tiedän sitä käytetyn paljon näkövammaisten kouluissa 1900-luvulla. Ilmeisesti sitä pidettiin helpompana työvälineenä kuin puikot. Itse en tuota kyllä allekirjoita. Alkuhuumastani päästyäni puikot ovat vieneet voiton ja harppuni pölyttyy kaappien kätköissä.

Annansilmät-aitta –myymälässä, joka sijaitsee Marjaniementiellä Iiiris-keskuksen yhteydessä, myydään puisia harppuja kahdessa eri koossa. Shoppailla voi myös Verkkokaupassa.

Harppuja on myös muovisina ja niihin saa lisättyä tappien väleihin lisätapit. Tällöin on mahdollisuus harputella ohuemmallakin langalla. Itse messuhuumassa ostin myös muovisen harpun vuosi sitten Tampereen Kädentaito-messuilta. En tullut sen kanssa sinuiksi. Harpun mukana tuli puikkokoukku, jolla lankoja voi nostaa. Se on ehdottomasti tarpeen silloin kun tappien väleissä on vielä lisätapit. Sokeana kuitenkin apukoukun käyttö tuntui mahdottomalta. Ei ollut tilaa sormill millä tunnustella ja apupuikolle. Näinpä tämäkin ostos nyt pölyttyy mökillä. Vaikka harpun käyttö on jäänyt, haluan esitellä tämänkin käsityömuodon.

Yritän selittää miten neulominen tapahtuu harpulla. Tällä hetkellä osaan vain yhdenlaista kuviota, mutta kuulemma harpulla voi neuloa palmikkoakin. Tämä mitä nyt kerron on kuitenkin perusneuletta:

Eli, harppu on edessäni

Se on muodoltaan pitkulainen ja sivuilla tappirivistö, keskusta on avoin.

Esim. kaulaliinaa kudottaessa päätytapit jätetään tyhjäksi, myssyä tehdessä kude menee harpun ympäri. Neule, jota kuvassa teen on leveydeltään 11 tappia.

Tapithan ovat aavistuksen vinottain vastakkain.

Ensiksi luodaan silmukat, jonka jälkeen alkaa varsinainen työ..

Lanka lähtee oikean puolimmaisesta alatapista. Jokaisessa tapissa on tässä vaiheessa silmukka. Vien langan yläpuoliseen tappiin/vastakkainen ja kiepautan ulkokautta palaten ykkösalatappiin ylä ykkösen ja kakkosen välistä langan kulkiessa ykköstapissa. Alatapille myös silmukka, josta lanka pujotetaan yläkakkostappiin, silmukka, paluu kakkostappia myöden kakkosen ja kolmosen välistä.

Päästyä kudoksen toiselle sivulle kunkin tapin alempi silmukka nostetaan ylemmän silmukan ja tapin yli keskelle.

Valitettavasti tekovaiheista ei ole enempää kuvia. On vain kuva, jossa istun yöpaidassani laiskanlinnassa harputtelemassa ja samalla kuuntelen äänikirjaa. Sillä tavoin kuluu kyllä tunti jos toinenkin. Tosin nykyisin kädessä neulepuikot. Ei ole kerta eikä kaksi kun huomaan kellon rientäneen pikkutunneille. Käsityö+kirja-yhdistelmä on todella vaarallinen, jos aamulla on aikainen herätys, joten on enemmän vapaapäivien ja lomien puuhaa.

Tämän kuvan sentäs kehtaan julkaista. On ensinmmäisen harjoituskeräni tuotos harpulla. Selvästi huomaa miten alussa harputtelujälki on huonoa, mutta paranee eteenpäin harputellessa. Muistan vieläkin miten työn jäljen muuttuminen tuntui käsissäkin. Ja edelleenkin sormenpäiden kriittisellä kosketuksella tutkin aikaansaannokseni ja jos työjälki ei miellytä, purkuun.



Onneksi kuvia valmistuneista huiveista on tallessa, sillä yhtään työtä minulla ei enään ole, joka olisi harpulla tehty. Lankaa kyllä löytyy, joten jospa inspiroituisin pitkästä aikaa harputtelemaan.


torstai 20. lokakuuta 2016

Plussakortin uusi elämä

Jotkut made in korso -pop upeissa käyneet muistavatkin minut ehkä tekemistäni koruista, joiden taustalla oleva konsepti on ehkä hieman erilainen, kuin mitä olemme tottuneet kierrätysmateriaaleista ja niistä tehdyistä koruista puhuttaessa näkemään. Työstän alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan tarpeettomaksi käyneestä muovista koruja menetelmällä, jonka olen kehittänyt alusta-asti itse.

Kolme kuvaa vierekkäin HUUpöllö-koruista. Yhdessä sininen rintakoru, toisessa kolme mustavalkoista rintakorua ja kolmannessa mustavalkoinen pöllöriipus.


Olen kierrätysmateriaalien suuri ystävä. Minua kiehtoo jo aikansa jossain tarkoituksessa palvelleen materiaalin käyttö uudelleen, aivan jossain muussa kontekstissa kuin mihin se on alun perin suunniteltu. Muovi kierrätysmateriaalina on noussut minulle henkilökohtaisesti kaikkein tärkeimmäksi, sillä sitä päätyy kaatopaikoille niin älyttömät määrät. Tuntuu oudolta ajatella muovisten asioiden toimittavan meille lähinnä kertakäyttöhyödykkeiden virkaa, vaikka niiden maatuminen kestää satoja vuosia. Materiaalina muovi on kuitenkin kestävää ja sen elinkaari olisi varmasti todellisuudessa huomattavasti pidempi, mitä sen kertakäyttöisyyteen perustuva maine antaa olettaa. Siksi pyrinkin pitämään silmäni auki ja pelastamaan roskamyllyltä muovia, jolle voisi vielä antaa uuden elämän.

Sille, että halusin kehittää käsitöihini liittyvän työskentelymenetelmän alusta asti itse on materiaaliasioiden lisäksi toinenkin syy. Olen nimittäin aivan äärettömän surkea ompelemaan, neulomaan tai tekemään ylipäätään mitään perinteisiksi miellettyjä käsitöitä. Sen lisäksi että olen aikamoinen nakkisormi, lienee oma osuutensa ehkä myös sillä, että liikuntatuntien sijaan minut on traumatisoinut peruskoulun käsityötunnit, joten kynnys alkaa aikuisiällä opetella sellaisia asioita joista lapsuudessa on huonoja kokemuksia on melko suuri.

Pidän erittäin tärkeänä, ettei ulkopuolelta tule minkäänlaista painetta, joka voisi rajottaa luovuuttani. Minulle pahin luovuudentappaja on se, jos joku tulee sanomaan minulle, miten asiat kuuluisi tehdä. Siksi oman työskentelymenetelmän kehittäminen onkin ollut minulle juuri oikea tapa muodostaa kanava näpertelyntarpeeni purkamiseen ja kehittää käytännönläheinen harrastus vastapainoksi pääasiassa tietokoneen ääressä istumisesta koostuvalle leipätyölleni graafisena suunnittelijana.

Tottakai sitä ollaan välillä oltu jännän äärellä, kun ei ole ollut ketään keneltä kysyä neuvoa tai valmista opasta johon tarttua. Siksi olenkin joutunut - tai koen pikemminkin että saanut - opetella, kehittää ja kehittyä ihan itse, käytännön myötä, yritysten ja erehdysten kautta tiedostaen, että jos jokin kokeilu onnistuu, niin se on täysin minun ansiotani tai jos jokin menee pieleen, niin syyllinen löytyy vain ja ainoastaan peilistä.

Se olikin sitten monen sattuman summa, että keksin alkaa tehdä koruja juuri muovista.

Kolme mustavalkoista HUUpöllö-rintakorua vaaleanpunaisella kankaalla.


Kaikki alkoi Plussakortista


Ensimmäiset HUUpöllöt tein vuonna 2008. Elettiin aikaa, jolloin käsiini oli sattumalta jäänyt useampia muovisia jäsen- ja kanta-asiakaskortteja. Ne olivat lyhyen aikaa toimittuaan jääneet tarpeettomiksi, joutuessaan väistymään uusien tieltä. Siinä noita muovilätysköitä käsissäni pyöritellen pohdin mitä niillä nyt sitten oikein tekisi, kun roskiinkaan ei periaatteessa ihan käyttökelpoista tavaraa raaskisi heittää.

Siitä se ajatus sitten lähti. Ajatus, jonka lopputuloksena syntyivät HUUpöllöt, joiden valmistukseen olen käyttänyt materiaaleina mm. vanhoja ja alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan tarpeettomiksi jääneitä muovisia kanta-asiakaskortteja. Lisäksi käytän myös muuta kierrätysmuovia, kuten digiaikakauden myötä tarpeettomiksi jääneitä mappien muovisia välilehtiä tai mahdollisesti teollisuudesta ylijäävää muovia.

Ensimmäiset tekemäni pöllöt olivat mustavalkoisia. Vuosien ja runsaan "tuotekehittelyn" jälkeen koen viimein löytäneeni oikean tekniikan ja sopivat välineet kestävien, ekologisten ja kauniiden korujen tekemiseen. Tuotekehittelyn lomassa myös HUUpöllöjen värivalikoima on kasvanut ja se on saanut rinnalleen muitakin ötököitä, kuten HUUhkajan, REPOsen ja MAUkatin. Tällä hetkellä uusien versioiden synnyssä vain mielikuvitus ja vuorokaudessa olevien tuntien rajallinen määrä ovat rajana.

Mustavalkoiset HUUpöllö korvakorut.

Ekologisuus ennenkaikkea


Mitä enemmän pöllöjä ja muita koruja olen tehnyt, sitä vähemmän tekovaiheessa syntyy hävikkiä. Nyt tilanne on siis senkin osalta hyvä, että materiaalia menee tekovaiheessa roskiin melko vähän, joten senkin osalta ajatus kierrätysmateriaalin mahdollisimman tehokkaasta uusiokäytöstä toteutuu. Pyrin myös korujen tekoon tarvittavia lakkoja ja liimoja valitessani ottamaan huomioon ekologiset tekijät.

Teen jokaisen HUUpöllön käsityönä. Ainoastaan kuvat tulostetaan koneellisesti, kaikki muu syntyy pala kerrallaan allekirjoittaneen omin pikku kätösin leikkaamalla ja liimaamalla. Korutaustoina käytän askartelukaupasta saatavia nikkelittömiä koruneuloja ja magneetteja.

Ekologisen ajatusmaailman lisäksi Sari ja kuva -korujen taustalla on halu piristää kanssaihmisten elämää. Nämä korut eivät viihdy korurasiassa pölyttymässä ja juhlapäiviä odottamassa, vaan ovat elementissään mutkattomina ja tyylikkäinä arkikoruina, jotka eivät ota itseään turhan vakavasti.

Vuonna 2008 syntyneistä ensimmäisitä HUUpöllöistä ollaan tultu pitkä matka vuoden 2016 pöllöihin, kettuihin ja kissoihin, mutta tämä matka on ehdottomasti ollut kulkemisen arvoinen. Eikä se suinkaan vielä ole ohi, sillä uudet ideat muhivat jatkuvasti pääkopassa, odottaen sopivaa hetkeä päästäkseen valloilleen. :)

maanantai 10. lokakuuta 2016

Korsolainen Söpölandia


Tervetuloa Söpölandiaan! Käsityöharrastukseni ensimmäiset askeleet otin alle kouluikäisenä, kun ompelin äitini kangaspaloista epämääräisiä myttyjä. Koulussa pidin käsitöistä ja tein usein varsin omaperäisiä töitä, mutta todenteolla innostuin käsitöistä vasta opiskeluaikoina. Siitä lähtien olen ommellut, neulonut, virkannut ja värkännyt kaikenlaista värikästä ja söpöä eri tekniikoilla - ja niin sai alkunsa Söpölandian sauma & silmukka.

Aluksi tein käsitöitä omaksi iloksi ja omaan käyttöön. Pian halusin kuitenkin jakaa ideoitani myös muille ja pitää päiväkirjaa tekemistäni töistä. Perustin oman blogin.


Blogi ehti olla pystyssä muutaman vuoden, kun syntyi ajatus pienimuotoisesta käsitöiden myymisestä. Käsitöitä syntyi jo yli oman tarpeen, ja mielestäni kauppojen ankean harmaat valikoimat kaipasivat värikkäämpää tarjontaa rinnalleen. Perustin blogini kylkeen Facebook-puodin, jossa myyn naisten vaatteita, asusteita, koruja, laukkuja ja neuleita.


Pian Facebook-puodin perustamisen jälkeen tutustuin Made in Korso -piiriin ja lähdin mukaan toimintaan. Yllätyin siitä, miten paljon Korson alueella on taitavia eri alojen käsityöntekijöitä. Mahtavaa, että olemme nyt yhdessä Made in Korso ja tuomme korsolaista osaamista esille!

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Sepän silmin

Näin aluksi voisin kertoa hieman, että kuka täällä kirjoittelee. Olen siis Mirka, kultaseppäyrittäjä ja toiminimeni on Jasmin Design. Minun kirjoitukseni löydät aina otsikolla "Sepän silmin".


Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja kaikenlaisesta askartelusta sekä puuhastelusta. Jo 4-vuotiaana irrotin kaikki kukat äidin saintpauliasta ja koristelin niillä nukenvaununi. Piirustukseni koristivat muutakin kuin paperia (mm. äidin kampauspöytää ja seiniä..) ja eräänä päivänä olin askarrellut ilman lupaa itselleni tyylikkäät leggingsit leikkaamalla sukkahousuistani kärkiosat pois. Olin siis jo nuorena luovuuden tiellä 😉

Peruskoulun käytyäni halusin vielä lukioon ja Korson kuvataiteisiin painottuva lukio oli itsestäänselvä valinta. Lukion jälkeen alkoi pohdinta, mitä haluaisin tehdä ja muutamia vaihtoehtoja minulla olikin mielessä. Käsi- ja taideteollisuuspuolen kultaseppälinja vei voiton. Viisi päivää olin koulutuskokeilussa eli katsomassa soveltuisinko alalle. Koulutuskokeilussa pääsi heti "tositoimiin" eli sahaamaan, viilaamaan, juottamaan, hapottamaan, hiomaan, kiillottamaan jne. Ne viisi päivää vahvistivat tunnetta, että tämä voisi olla se "mun juttu". Ja tässä sitä nyt ollaan kultaseppäyrittäjänä.


Koulun jälkeen tein kyllä alan hommia mutta oikeaa työpaikkaa en saanut. Alalle on vaikea työllistyä ellei perusta omaa yritystä sillä suurin osa toimijoista on yksinyrittäjiä. Vuonna 2006 Korsoon avattiin Lidl ja kuinka ollakaan työmatkan lyhyys ja helppous vei voiton ja hain myyjäksi Lidliin ja pääsin. Minun piti olla siellä vain vähän aikaa mutta vuodet kuluivat nopeasti ja kuusi vuotta vierähti. Lidl-urani jälkeen elämäntilanteeni mahdollisti kokeilla omia siipiäni ja päätin, että nyt tai ei koskaan. Kävin erilaisia yrittäjäkursseja sekä -koulutuksia ja 2014 perustin toiminimen Jasmin Design. Tie ei ole ollut helppo mutta sitäkin antoisampi. Olen saanut tutustua ja verkostoitua monien mahtavien ihmisten, kuten Made in Korso- poppoon kanssa.

Mitä kultasepän töihin sitten kuuluu ? Edelleenkin tuota mainitsemaani sahausta, viilausta, juottamista, hapottamista, hiontaa, kiillottamista jne. Työ on kuitenkin kaikkea muuta, kuin yksitoikkoista. Aina saa luoda jotain uutta ja ihanaa. Työhöni kuuluu mm. uniikkien hopea- ja kultakorujen valmistusta, korujen korjausta sekä "tuunausta", valutöitä ja nyt tämän vuoden alusta olen tehnyt äidinmaitokoruja. Kyllä, kuulit oikein 😊 äidinmaitokoruja. Koruni ovat rekisteröity tuotemerkki ja kulkevat nimellä ÄM korut®.


 Mitä ihmettä ÄM koru®:t oikein ovat ja miksi sellaisia tehdään ? Siitä ja korujen tekemisestä yleensä kuulet lisää seuraavassa blogitekstissäni.

Töihini pääset tutustumaan www.jasmindesign.fi tai löydät minut myös facebookista sekä Made in Korson www-sivuilta. Instagramista Jasmin Design löytyy käyttäjänimellä @_jasmin_design_

(Kaksi ensimmäistä kuvaa: Nestoras Photography. Viimeinen kuva: oma arkisto)

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Luomisen ja kokeilun ihanuus!

Usein haaveilin, että olisipa kiva kokeilla vaikka tuota tai tuota, mutta hektinen työmaailma vei voimat eikä intoa sitten vapaapäivinä kuitenkaan riittänyt uuden kokeiluun. Varmasti tuttu laulu niin monen elämässä. Nyt kuitenkin asiat on toisin ja luovuus ja kokeilunhalu on melkeinpä riistäytynyt käsistä.


Hieman taustaa 


Jouduin luopumaan joitakin vuosia sitten rakastamastani työstä, terveydellisistä syistä. Tätä seurasi lievä masennus mutta sitten oivalsin, että nyt minulla on sitä paljon kaipaamaani aikaa. Päätin kokeilla ja sitä olen tehnyt, teen edelleen ja nautin täysin siemauksin.


Mitä sitten on syntynyt 


Ihan ensimmäisenä tartuin oikein kaksi käsin kameraani. Tämä harrastus minulla on ollut koko elämän, mutta nyt saatoin panostaa siihen intensiivisemmin kuin koskaan. Löysin upeita paikkoja ja minulle näytettiin ainutlaatuisia ja ihania asioita. Ei tästä enempää, mutta jos halutessasi voit tutustua valokuviini Instagramissa nimellä @anuvuorinen

Käsilläni olen tehnyt tuohitöitä, nukkekodin tavaroita, muovaillut savea, opetellut pitsivirkkausta ja ristipistotöiden tekemistä. Neulomalla olen valmistanut helmirannekkeita ja hiuspantoja ja onpa neulakintaankin tekeminen tullut opeteltua. Tämä oli muuten isoäitini, nyt jo edesmenneen, vuosien harrastus. Hän pystyi reumaisilla käsillään valmistamaan satoja neulakintaita koko suvulle. Vieläkin kaapistani löytyy mummin kintaita vaikka hän on ollut poissa jo lähes 30-vuotta.

Olen kokeillut erilaisia materiaaleja, valmistanut koruja vanhoja lusikoista sahaamalla ja yhdistämällä kolmea metallia (kuparin, messingin ja hopean). Lentokonevanerikin on taipunut koruiksi yhdessä villan kanssa ja villa on neulahuovuttamalla saanut myös monen eläimen muodon. Poron nahka on myös ollut mielenkiintoinen materiaali ja siitä olen myös työstänyt koruja ja olenpa tehnyt yhden aidon, täysikokoisen rummunkin.

Ihan itseänikin hämmästytti kun listasin kaiken kokeiluni tuohon edelle. Nuo on kokeiluita, joihin voin sanoa perehtyneeni syvällisesti ja valmistakin on syntynyt.


Tänään sitten työstetään tuohta 


Olen luvannut kirjoittaa tänne sivuille säännöllisesti ja perehdyttää teitä eri työstötapoihin. Aloittakaamme tuohesta, tuosta ihanasta, kestävästä ja taipuisasta luonnon aineesta, jota löytyy jokaisesta talosta missä käytetään vielä puuta polttamiseen.

Koen olevani jonkinlainen näpertäjä ja siksi varmaan aloitin tuohen työstämisen pienillä nukkekotitavaroilla. Innostuin tekemään vanhaa 1800-luvun pirttiä ja silloinhan monia käyttötavaroita tehtiin tuohesta tai päreestä. Siis ensimmäinen haasteeni oli puukorin tekeminen ja kun kori tehtiin vielä parin sentin kokoisena, niin mielenkiintoista oli. Kori valmistui, sitten tuohikontti ja syntyipä lampaanvillakorikin. Hauskana yksityiskohtana mieheni valmisti minulle pienen kirveen naulasta ja "pilkkoi" puukoriin pienet halot.

Kuinka sitten kaikki syntyy


Tarvikkeet:

  • Tuohta, mielellään mahdollisimman tasaista, ilman kovettumia. Palojen ei tarvitse olla suuria, 20 x 5 cm palaset on ihan sopivia.
  • Terävä puukko
  • Sakset
  • Pinsetit ja
  • Kärkipihdit

Ensimmäisenä tuohi tulee puhdistaa raaputtamalla puukolla. Kun kaikki irtoaines on poistettu, tulee tuohi ohentaa. Tuohessa on n. kolme eri kerrosta jotka voi erottaa helposti kun varovasti avaa vaikka kynnellä ensin kerrokset toisistaan ja sitten vetää ne irti. Näin on käytössä kolme samankokoista levyä, joista tosin yksi on niin ohut että se on käyttökelvoton. Vahvimmasta levystä leikataan saksilla n. 1­-1,5 mm levyisiä suikaleita n. 10 kpl.

Suikaleita aletaan punoa ns. koripunonnalla mattoa. Minä tein niin, että toiseen suuntaan oli 5 suikaletta ja toiseen 4. Katso kuva.

Kun mattoa on syntynyt niin paljon, että se riittää korin pohjaksi niin neljän sivun päät päätellään. Se tapahtuu niin, että vapaa pää käännetään takapuolelle ja pujotetaan punoksessa olevan suikaleen alle.

Tämän jälkeen korin sivuiksi tulevat suikaleet taivutetaan niin, että ne ovat 90 asteen kulmassa pohjaan nähden. Nyt sitten jatketaan punomista kolmella suikaleella, jotka myös päätellään samoin kuin edellä. Näin tehdään myös toisen sivun suikaleille.

Lopuksi tulee yhdestä ohuesta suikaleesta tehdä kantokahva.

Vielä kun "pilkkoo" puut niin kori on valmis. Olen yrittänyt valokuvin selkeyttää eri työvaiheita.

Olen täysin vakuuttunut, että joku osaa valmistaa hienomman ja yksityiskohtaisemman korin kuin minä, mutta se ei ole mielestäni se juttu. Hienointa on kun omin käsin on saanut aikaan jotain mitä on lähtenyt valmistamaan ja, että siitä on vielä tullut san näköinen kun mitä ajattelit.

Innostan teitä kaikkia kokeilemaan. Tuohi on edullinen, taipuissa ja helppo materiaali, josta voi tehdä monenlaista. Laitan vielä loppuun joitain kuvia mitä tuohesta olen tehnyt.



Tarvitset pari tämän kokoista tuohenpalaa.
Puhdista tuohen kumpikin puoli irtoaineksesta.
Aloita koripunoksen tekeminen.
Tässä on pohjaosa saatu oikean kokoiseksi.
Tässä näet kuinka tuohisuikale päätetään nurjalle puolelle.
Taivuta sivut 90-asteen kulmaan.
Tee koriin kantokahva yhdestä tuohisuikaleesta.
”Pilko” puut ja korisi on valmis :). 
Tässä joitain tekemiäni täitä sekä mieheni tekemä kirves ja hakkuupölkky.