torstai 20. lokakuuta 2016

Plussakortin uusi elämä

Jotkut made in korso -pop upeissa käyneet muistavatkin minut ehkä tekemistäni koruista, joiden taustalla oleva konsepti on ehkä hieman erilainen, kuin mitä olemme tottuneet kierrätysmateriaaleista ja niistä tehdyistä koruista puhuttaessa näkemään. Työstän alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan tarpeettomaksi käyneestä muovista koruja menetelmällä, jonka olen kehittänyt alusta-asti itse.

Kolme kuvaa vierekkäin HUUpöllö-koruista. Yhdessä sininen rintakoru, toisessa kolme mustavalkoista rintakorua ja kolmannessa mustavalkoinen pöllöriipus.


Olen kierrätysmateriaalien suuri ystävä. Minua kiehtoo jo aikansa jossain tarkoituksessa palvelleen materiaalin käyttö uudelleen, aivan jossain muussa kontekstissa kuin mihin se on alun perin suunniteltu. Muovi kierrätysmateriaalina on noussut minulle henkilökohtaisesti kaikkein tärkeimmäksi, sillä sitä päätyy kaatopaikoille niin älyttömät määrät. Tuntuu oudolta ajatella muovisten asioiden toimittavan meille lähinnä kertakäyttöhyödykkeiden virkaa, vaikka niiden maatuminen kestää satoja vuosia. Materiaalina muovi on kuitenkin kestävää ja sen elinkaari olisi varmasti todellisuudessa huomattavasti pidempi, mitä sen kertakäyttöisyyteen perustuva maine antaa olettaa. Siksi pyrinkin pitämään silmäni auki ja pelastamaan roskamyllyltä muovia, jolle voisi vielä antaa uuden elämän.

Sille, että halusin kehittää käsitöihini liittyvän työskentelymenetelmän alusta asti itse on materiaaliasioiden lisäksi toinenkin syy. Olen nimittäin aivan äärettömän surkea ompelemaan, neulomaan tai tekemään ylipäätään mitään perinteisiksi miellettyjä käsitöitä. Sen lisäksi että olen aikamoinen nakkisormi, lienee oma osuutensa ehkä myös sillä, että liikuntatuntien sijaan minut on traumatisoinut peruskoulun käsityötunnit, joten kynnys alkaa aikuisiällä opetella sellaisia asioita joista lapsuudessa on huonoja kokemuksia on melko suuri.

Pidän erittäin tärkeänä, ettei ulkopuolelta tule minkäänlaista painetta, joka voisi rajottaa luovuuttani. Minulle pahin luovuudentappaja on se, jos joku tulee sanomaan minulle, miten asiat kuuluisi tehdä. Siksi oman työskentelymenetelmän kehittäminen onkin ollut minulle juuri oikea tapa muodostaa kanava näpertelyntarpeeni purkamiseen ja kehittää käytännönläheinen harrastus vastapainoksi pääasiassa tietokoneen ääressä istumisesta koostuvalle leipätyölleni graafisena suunnittelijana.

Tottakai sitä ollaan välillä oltu jännän äärellä, kun ei ole ollut ketään keneltä kysyä neuvoa tai valmista opasta johon tarttua. Siksi olenkin joutunut - tai koen pikemminkin että saanut - opetella, kehittää ja kehittyä ihan itse, käytännön myötä, yritysten ja erehdysten kautta tiedostaen, että jos jokin kokeilu onnistuu, niin se on täysin minun ansiotani tai jos jokin menee pieleen, niin syyllinen löytyy vain ja ainoastaan peilistä.

Se olikin sitten monen sattuman summa, että keksin alkaa tehdä koruja juuri muovista.

Kolme mustavalkoista HUUpöllö-rintakorua vaaleanpunaisella kankaalla.


Kaikki alkoi Plussakortista


Ensimmäiset HUUpöllöt tein vuonna 2008. Elettiin aikaa, jolloin käsiini oli sattumalta jäänyt useampia muovisia jäsen- ja kanta-asiakaskortteja. Ne olivat lyhyen aikaa toimittuaan jääneet tarpeettomiksi, joutuessaan väistymään uusien tieltä. Siinä noita muovilätysköitä käsissäni pyöritellen pohdin mitä niillä nyt sitten oikein tekisi, kun roskiinkaan ei periaatteessa ihan käyttökelpoista tavaraa raaskisi heittää.

Siitä se ajatus sitten lähti. Ajatus, jonka lopputuloksena syntyivät HUUpöllöt, joiden valmistukseen olen käyttänyt materiaaleina mm. vanhoja ja alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan tarpeettomiksi jääneitä muovisia kanta-asiakaskortteja. Lisäksi käytän myös muuta kierrätysmuovia, kuten digiaikakauden myötä tarpeettomiksi jääneitä mappien muovisia välilehtiä tai mahdollisesti teollisuudesta ylijäävää muovia.

Ensimmäiset tekemäni pöllöt olivat mustavalkoisia. Vuosien ja runsaan "tuotekehittelyn" jälkeen koen viimein löytäneeni oikean tekniikan ja sopivat välineet kestävien, ekologisten ja kauniiden korujen tekemiseen. Tuotekehittelyn lomassa myös HUUpöllöjen värivalikoima on kasvanut ja se on saanut rinnalleen muitakin ötököitä, kuten HUUhkajan, REPOsen ja MAUkatin. Tällä hetkellä uusien versioiden synnyssä vain mielikuvitus ja vuorokaudessa olevien tuntien rajallinen määrä ovat rajana.

Mustavalkoiset HUUpöllö korvakorut.

Ekologisuus ennenkaikkea


Mitä enemmän pöllöjä ja muita koruja olen tehnyt, sitä vähemmän tekovaiheessa syntyy hävikkiä. Nyt tilanne on siis senkin osalta hyvä, että materiaalia menee tekovaiheessa roskiin melko vähän, joten senkin osalta ajatus kierrätysmateriaalin mahdollisimman tehokkaasta uusiokäytöstä toteutuu. Pyrin myös korujen tekoon tarvittavia lakkoja ja liimoja valitessani ottamaan huomioon ekologiset tekijät.

Teen jokaisen HUUpöllön käsityönä. Ainoastaan kuvat tulostetaan koneellisesti, kaikki muu syntyy pala kerrallaan allekirjoittaneen omin pikku kätösin leikkaamalla ja liimaamalla. Korutaustoina käytän askartelukaupasta saatavia nikkelittömiä koruneuloja ja magneetteja.

Ekologisen ajatusmaailman lisäksi Sari ja kuva -korujen taustalla on halu piristää kanssaihmisten elämää. Nämä korut eivät viihdy korurasiassa pölyttymässä ja juhlapäiviä odottamassa, vaan ovat elementissään mutkattomina ja tyylikkäinä arkikoruina, jotka eivät ota itseään turhan vakavasti.

Vuonna 2008 syntyneistä ensimmäisitä HUUpöllöistä ollaan tultu pitkä matka vuoden 2016 pöllöihin, kettuihin ja kissoihin, mutta tämä matka on ehdottomasti ollut kulkemisen arvoinen. Eikä se suinkaan vielä ole ohi, sillä uudet ideat muhivat jatkuvasti pääkopassa, odottaen sopivaa hetkeä päästäkseen valloilleen. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi ja keskustelu ovat erittäin tervetulleita. Pysythän asiallisena, sillä kaikki asiattomat kommentit poistetaan.