Harppu

Alunperin minulla oli tarkoitus kirjoittaa tällä kerralla mehiläisvahakynttilöiden tekemisestä, mutta minulla ei ollutkaan riittävästi kuvamateriaalia tekovaiheista. Kynttiläteemaan palataan siis myöhemmin. :) Nyt esittelen ehkä vielä vieraamman käsityövälineen, harpun.

Tai ainakin minulle harppu oli täysin uusi tuttavuus viisi vuotta sitten. Ystäväni päätti piristää minua sairaslomallani tuomalla etukäteisjoululahjaksi harpun ja paksuhkoa lankaa. Hän neuvoi miten harpulla neulotaan ja loppupäivän istuinkin harppu käsissäni harjoitellen. Lopulta sairaslomani ja joulun aikana valmistui kolme kaulahuivia. Käsityökärpänen puraisi kertaheitolla ja loppua ei näy.

Minulla ei valitettavasti ole tarkempaa tietoa harpun historiasta. Tiedän sitä käytetyn paljon näkövammaisten kouluissa 1900-luvulla. Ilmeisesti sitä pidettiin helpompana työvälineenä kuin puikot. Itse en tuota kyllä allekirjoita. Alkuhuumastani päästyäni puikot ovat vieneet voiton ja harppuni pölyttyy kaappien kätköissä.

Annansilmät-aitta –myymälässä, joka sijaitsee Marjaniementiellä Iiiris-keskuksen yhteydessä, myydään puisia harppuja kahdessa eri koossa. Shoppailla voi myös Verkkokaupassa.

Harppuja on myös muovisina ja niihin saa lisättyä tappien väleihin lisätapit. Tällöin on mahdollisuus harputella ohuemmallakin langalla. Itse messuhuumassa ostin myös muovisen harpun vuosi sitten Tampereen Kädentaito-messuilta. En tullut sen kanssa sinuiksi. Harpun mukana tuli puikkokoukku, jolla lankoja voi nostaa. Se on ehdottomasti tarpeen silloin kun tappien väleissä on vielä lisätapit. Sokeana kuitenkin apukoukun käyttö tuntui mahdottomalta. Ei ollut tilaa sormill millä tunnustella ja apupuikolle. Näinpä tämäkin ostos nyt pölyttyy mökillä. Vaikka harpun käyttö on jäänyt, haluan esitellä tämänkin käsityömuodon.

Yritän selittää miten neulominen tapahtuu harpulla. Tällä hetkellä osaan vain yhdenlaista kuviota, mutta kuulemma harpulla voi neuloa palmikkoakin. Tämä mitä nyt kerron on kuitenkin perusneuletta:

Eli, harppu on edessäni

Se on muodoltaan pitkulainen ja sivuilla tappirivistö, keskusta on avoin.

Esim. kaulaliinaa kudottaessa päätytapit jätetään tyhjäksi, myssyä tehdessä kude menee harpun ympäri. Neule, jota kuvassa teen on leveydeltään 11 tappia.

Tapithan ovat aavistuksen vinottain vastakkain.

Ensiksi luodaan silmukat, jonka jälkeen alkaa varsinainen työ..

Lanka lähtee oikean puolimmaisesta alatapista. Jokaisessa tapissa on tässä vaiheessa silmukka. Vien langan yläpuoliseen tappiin/vastakkainen ja kiepautan ulkokautta palaten ykkösalatappiin ylä ykkösen ja kakkosen välistä langan kulkiessa ykköstapissa. Alatapille myös silmukka, josta lanka pujotetaan yläkakkostappiin, silmukka, paluu kakkostappia myöden kakkosen ja kolmosen välistä.

Päästyä kudoksen toiselle sivulle kunkin tapin alempi silmukka nostetaan ylemmän silmukan ja tapin yli keskelle.

Valitettavasti tekovaiheista ei ole enempää kuvia. On vain kuva, jossa istun yöpaidassani laiskanlinnassa harputtelemassa ja samalla kuuntelen äänikirjaa. Sillä tavoin kuluu kyllä tunti jos toinenkin. Tosin nykyisin kädessä neulepuikot. Ei ole kerta eikä kaksi kun huomaan kellon rientäneen pikkutunneille. Käsityö+kirja-yhdistelmä on todella vaarallinen, jos aamulla on aikainen herätys, joten on enemmän vapaapäivien ja lomien puuhaa.

Tämän kuvan sentäs kehtaan julkaista. On ensinmmäisen harjoituskeräni tuotos harpulla. Selvästi huomaa miten alussa harputtelujälki on huonoa, mutta paranee eteenpäin harputellessa. Muistan vieläkin miten työn jäljen muuttuminen tuntui käsissäkin. Ja edelleenkin sormenpäiden kriittisellä kosketuksella tutkin aikaansaannokseni ja jos työjälki ei miellytä, purkuun.

Onneksi kuvia valmistuneista huiveista on tallessa, sillä yhtään työtä minulla ei enään ole, joka olisi harpulla tehty. Lankaa kyllä löytyy, joten jospa inspiroituisin pitkästä aikaa harputtelemaan.