Joulun odotusta Söpölandiassa

Söpölandiassa joulun odotus alkaa viimeistään marraskuussa. Jouluista tunnelmaa luon kynttilöillä, jouluvaloilla ja jouluisilla herkuilla, kuten joulutortuilla ja riisipuurolla. Kaivan kaapista melko pienen, mutta sitäkin huolellisemmin valikoidun joulukoristekokoelman. Tuuhea luonnonkuusi on saatava taloon jo joulukuun alkupäivinä, jotta sitä ehtii ihastella ja tuoksutella rauhassa.

Joulun odotukseen kuuluu myös itsetehty joulukalenteri, jonka pikkuisiin neulottuihin sukkiin jemmaan suklaata itselle ja lakuja miehelle. Joulukalenteri kuuluu myös aikuisille! :)

Joululahjojen suhteen olen pitänyt stressitöntä linjaa jo muutaman vuoden. Tuttavien kanssa on sovittu, ettei lahjoja anneta. Sen sijaan kutsun läheiset joulupuurolle ja herkuttelemaan jouluisilla leipomuksilla. Toimii!

Aivan lahjaton ei ole joulu Söpölandiassakaan - miehen kanssa lahjomme toisemme, ja monenkirjavat paketit piilotan ompelemiini lahjapusseihin. Paketteihin päätyy myöskin aina jotakin itsetehtyä, ainakin lämpöiset villasukat.

Minulle merkityksellisintä joulussa taitaakin olla sen odotus: hiljentyminen, rauhoittuminen, jouluvalmistelut, herkut ja jouluisesta tunnelmasta nauttiminen. Itse joulu meneekin yleensä kuin hujauksessa, enkä malttaisi luopua kuusesta vielä Nuutinpäivänäkään... Onneksi vielä on aikaa tunnelmoida rauhassa.

Rauhallista ja levollista joulunodotusta!

Villatyöt - Neulehuovutus

Lampaan villa on aivan mahtava materiaali työstää. Se on monipuolinen, edullinen ja helppokäyttöinen.

Minä olen käyttänyt villaa todella monipuolisesti, huovuttamalla olen valmistanut tauluja ja tehnyt mm. huopapalloja ja olenpa valmistanut minihuopatossuja korvakoruiksikin. Noiden työstäminen oli itse asiassa aika hauskaa ja voisin sitä käsitellä myöhempää jossain myöhemmässä päivityksessä. Tässä kirjoituksessa perehdytään neulahuovuttamiseen.

Työkaluja ei paljon tarvitse, tosin ne on kuitenkin ostettava, mikäli haluaa tällä tavoin villaa työstää. Neulahuovutusneuloja löytyy lähes kaikista lanka-liikkeitä ja niitä on monen hintaisia. Työstämistä voi tehdä vain yhdellä neulalla tai sitten voi hankkia useamman neulan työstöpohjan, jolla työn edistymistä voi nopeuttaa. Suosittelen hankkimaan myös ”pohjaharjan”, josta työn irrottaminen on helppoa. Itse käytin alussa superlonia, jonka leikkasin vanhasta muototyynystä. Siinä superloni on tarpeeksi tiivistä eikä hajoa vaikka siihen ”tökkiikin” väkäsneulalla. Toki tietenkin tulee ostaa myös villaa. Sitä saa jokaisesta askartelukaupasta ja väriskaala on erittäin runsas. Ensimmäisenä voi hankkia ns. aloituspaketin, jossa on 4-8 pientä huoparullaa, jokainen erivärisiä. Lisäksi kannattaa hankkia hieman isompi valkoinen villarulla. Tätä käytetään jos halutaan esim. vaalentaa jotain väriä tai kun tehdään vaikka väritystä eläimelle.

Harjoittelu kannattaa aloittaa jostain yksinkertaisesta työstä. Sellainen on vaikka rintakoru, joka on kukka. Koruun valitaan mieleinen väri, otetaan pala villaa, muotoillaan se noin suurin piirtein haluttuun muotoon (tässä tapauksessa terälehdeksi) ja sitten aloitetaan ”tökkiminen” - katso kuva. Neulalla voidaan ohjailla muotoa haluttuun suuntaan. Kun työ on saanut jonkinlaisen muodon, irrotetaan se varovasti pohjasta (huomaa, että villaa on uponnut superloniin ja on siksi kiinnittynyt pohjaan – tämä on ihan normaalia). Käännä työ ympäri ja työstä toista puolta. Terälehtiä tehdään neljä tai viisi ja sitten valmistetaan kukalle keskusta. Tämä kannattaa tehdä jollain muulla värillä (vaikka terälehdet punaisella ja keskusta keltaisella).

Kun kaikki kukan osat ovat valmiit, yhdistetään ne niin, että terälehti laitetaan kapeammasta päästä keskustan päälle, ja ”tökitään” kiinni. Näin tehdään kaikille terälehdille. Työstä tulee siistimpi kun vielä tämän päälle lisätään samasta keskustaväristä kevyt kerros. Omassa näytetyössäni olen vielä laittanut pieniä väriyksityiskohtia lehtiin. Tämän jälkeen voi halutessaan valmistaa vaikka varren ja lehdet kukalle – mielikuvitus vain vapaasti mukaan työhön.

Tällaisen korun voi vaikka ompelemalla kiinnittää takin kaulukseen, kassin kylkeen tai vaikka hatun lieriin. Jos kukasta haluaa tehdä siirrettävän korun, tulee sen taakse vain ommella neulapohja (saa askartelukaupoista).

Työstämistä voi myös helpottaa pienillä muoteilla, joita saa askartelukaupoista. Sydämmistä voi tehdä terälehdet ja pyöreästä motista kukan keskustan. Muottia käyttäessä muotin sisälle laitetaan tupsu villa ja se sitten huolellisesti ”tökitään” muotin sisään. Tällöin ei tarvitse hirveästi kiinnittää huomiota muotoon, sillä se tulee automaattisesti. Suosittelen kuitenkin, että opettelet tuon perinteisen tavan, sillä silloin opit myös tuntemaan kuinka materiaali muotoutuu käsissäsi.

Kun taidot sitten karttuu, on vain mielikuvitus kattona siihen, mitä kaikkea voi valmistaa. Minä innostuin tekemään villasta eläimiä ja noiden valmistamiseen perehdytään myöhemmin.

Teksti ja kuvat Anu Vuorinen

Merjan Villisukat

Minulle villasukat eivät enää ole harmaita perussukkia, eivätkä ne ole kirjoneulesukkiakaan. Ne ovat Villisukkia, joissa värit iloittelevat keskenään raita kerrallaan. Harmaakin on iloinen, jos sen rinnalla on punaista tai keltaista. Jokaisen parin taustalla on jokin esine tai asia, jonka näen raitoina ja joka käsissäni muotoutuu sukiksi. Dublo-palikat, Marianne-karkit, Brasilian lippu, Lappi. Kaiken voi siirtää sukkiin.

Vanhempani olivat käteviä käsistään. Innostuin kaikenlaisista käsitöistä jo pienenä. Ompelin nukeille vaatteita, virkkasin, kudoin ja kokeilinpa matontekoakin. Pettymys oli suuri, kun koulussa eivät tytöt silloin päässeet puutöihin. Olisin halunnut oppia jotain uutta, mutta menihän ne kässätunnitkin.

Viitisen vuotta sitten sotilaskotisisaret yhteistyökumppaneineen neuloivat villasukat kaikille varusmiehille, jotka astuivat palvelukseen vuonna 2011. Siis noin 25 000 sukkaparia valmistui sotilaskotisisarten, marttojen, maanpuolustusnaisten ja muiden ystäviemme voimin.

Käsityöharrastukseni heräsi ruususen unestaan ja sain sen vuoden aikana valmiiksi noin 150 paria sukkia. Ensimmäiset sukat olivat tiukasti suosituksen mukaisia; siis harmaita tai havunvihreitä, joissa oli pari pientä raitaa. Vähitellen raidat lisääntyivät, levenivät ja saivat vallan koko varressa. Uskaliaimmat versiot olivat kokonaan raidalliset ja väritkin tulivat mukaan.

Olin myös mukana luovuttamassa varusmiehille sukkia. Kaikille löytyi ottaja. Oli hauska seurata, miten toiset halusivat ne vaatimattomat siniharmaat ja toiset etsivät iloisempia raitoja. Mieleeni on erityisesti jäänyt erään varusmiehen lausahdus, kun hän poimi isokokoiset mustat sukat, joiden varteen oli kirjailtu kookas kirkkaanpunainen sydän. Hän painoi sukat rintaansa vasten ja huokasi: ”Näiden avulla jaksan olla täällä. Kiitos!”

Nyt on harrastus tainnut lähteä lapasesta. Keskeneräinen sukka on helppo kantaa mukana ja neulonkin aina ja kaikkialla, kotona, bussissa, metroasemalla, laivamatkalla. Toiset uppoutuvat kännykän taakse, minä seuraan huvittuneena elämää neuleeni yli. Koskaan ei tiedä, missä joutuu odottamaan. Kun odotin auton katsastusta, sain puoli vartta valmiiksi. En oikein osaa katsoa tv:tä ilman, että käsissäni on kudin. Perhe väittää, että vaikka torkahtaisin sohvan nurkkaan, käsien liike jatkuu.

Kotona on muhkea valikoima sukkia. Mihin joudun niiden kanssa? Entä ne kaikki langat? Lankakauppaan ei olisi menemistä, mutta silti huomaan silloin tällöin kantavani kotiin ”muutaman” kerän edullista lankaa tai jonkin uuden ihanan värisävyn.