made in korso -blogi: Luomisen ja kokeilun ihanuus!

Usein haaveilin, että olisipa kiva kokeilla vaikka tuota tai tuota, mutta hektinen työmaailma vei voimat eikä intoa sitten vapaapäivinä kuitenkaan riittänyt uuden kokeiluun. Varmasti tuttu laulu niin monen elämässä. Nyt kuitenkin asiat on toisin ja luovuus ja kokeilunhalu on melkeinpä riistäytynyt käsistä.

Hieman taustaa

Jouduin luopumaan joitakin vuosia sitten rakastamastani työstä, terveydellisistä syistä. Tätä seurasi lievä masennus mutta sitten oivalsin, että nyt minulla on sitä paljon kaipaamaani aikaa. Päätin kokeilla ja sitä olen tehnyt, teen edelleen ja nautin täysin siemauksin.

Mitä sitten on syntynyt

Ihan ensimmäisenä tartuin oikein kaksi käsin kameraani. Tämä harrastus minulla on ollut koko elämän, mutta nyt saatoin panostaa siihen intensiivisemmin kuin koskaan. Löysin upeita paikkoja ja minulle näytettiin ainutlaatuisia ja ihania asioita. Ei tästä enempää, mutta jos halutessasi voit tutustua valokuviini Instagramissa nimellä @anuvuorinen

Käsilläni olen tehnyt tuohitöitä, nukkekodin tavaroita, muovaillut savea, opetellut pitsivirkkausta ja ristipistotöiden tekemistä. Neulomalla olen valmistanut helmirannekkeita ja hiuspantoja ja onpa neulakintaankin tekeminen tullut opeteltua. Tämä oli muuten isoäitini, nyt jo edesmenneen, vuosien harrastus. Hän pystyi reumaisilla käsillään valmistamaan satoja neulakintaita koko suvulle. Vieläkin kaapistani löytyy mummin kintaita vaikka hän on ollut poissa jo lähes 30-vuotta.

Olen kokeillut erilaisia materiaaleja, valmistanut koruja vanhoja lusikoista sahaamalla ja yhdistämällä kolmea metallia (kuparin, messingin ja hopean). Lentokonevanerikin on taipunut koruiksi yhdessä villan kanssa ja villa on neulahuovuttamalla saanut myös monen eläimen muodon. Poron nahka on myös ollut mielenkiintoinen materiaali ja siitä olen myös työstänyt koruja ja olenpa tehnyt yhden aidon, täysikokoisen rummunkin.

Ihan itseänikin hämmästytti kun listasin kaiken kokeiluni tuohon edelle. Nuo on kokeiluita, joihin voin sanoa perehtyneeni syvällisesti ja valmistakin on syntynyt.

Tänään sitten työstetään tuohta

Olen luvannut kirjoittaa tänne sivuille säännöllisesti ja perehdyttää teitä eri työstötapoihin. Aloittakaamme tuohesta, tuosta ihanasta, kestävästä ja taipuisasta luonnon aineesta, jota löytyy jokaisesta talosta missä käytetään vielä puuta polttamiseen.

Koen olevani jonkinlainen näpertäjä ja siksi varmaan aloitin tuohen työstämisen pienillä nukkekotitavaroilla. Innostuin tekemään vanhaa 1800-luvun pirttiä ja silloinhan monia käyttötavaroita tehtiin tuohesta tai päreestä. Siis ensimmäinen haasteeni oli puukorin tekeminen ja kun kori tehtiin vielä parin sentin kokoisena, niin mielenkiintoista oli. Kori valmistui, sitten tuohikontti ja syntyipä lampaanvillakorikin. Hauskana yksityiskohtana mieheni valmisti minulle pienen kirveen naulasta ja "pilkkoi" puukoriin pienet halot.

Kuinka sitten kaikki syntyy

Tarvikkeet:

Tuohta, mielellään mahdollisimman tasaista, ilman kovettumia. Palojen ei tarvitse olla suuria, 20 x 5 cm palaset on ihan sopivia.
Terävä puukko
Sakset
Pinsetit ja
Kärkipihdit

Ensimmäisenä tuohi tulee puhdistaa raaputtamalla puukolla. Kun kaikki irtoaines on poistettu, tulee tuohi ohentaa. Tuohessa on n. kolme eri kerrosta jotka voi erottaa helposti kun varovasti avaa vaikka kynnellä ensin kerrokset toisistaan ja sitten vetää ne irti. Näin on käytössä kolme samankokoista levyä, joista tosin yksi on niin ohut että se on käyttökelvoton. Vahvimmasta levystä leikataan saksilla n. 1-1,5 mm levyisiä suikaleita n. 10 kpl.

Suikaleita aletaan punoa ns. koripunonnalla mattoa. Minä tein niin, että toiseen suuntaan oli 5 suikaletta ja toiseen 4. Katso kuva.

Kun mattoa on syntynyt niin paljon, että se riittää korin pohjaksi niin neljän sivun päät päätellään. Se tapahtuu niin, että vapaa pää käännetään takapuolelle ja pujotetaan punoksessa olevan suikaleen alle.

Tämän jälkeen korin sivuiksi tulevat suikaleet taivutetaan niin, että ne ovat 90 asteen kulmassa pohjaan nähden. Nyt sitten jatketaan punomista kolmella suikaleella, jotka myös päätellään samoin kuin edellä. Näin tehdään myös toisen sivun suikaleille.

Lopuksi tulee yhdestä ohuesta suikaleesta tehdä kantokahva.

Vielä kun "pilkkoo" puut niin kori on valmis. Olen yrittänyt valokuvin selkeyttää eri työvaiheita.

Olen täysin vakuuttunut, että joku osaa valmistaa hienomman ja yksityiskohtaisemman korin kuin minä, mutta se ei ole mielestäni se juttu. Hienointa on kun omin käsin on saanut aikaan jotain mitä on lähtenyt valmistamaan ja, että siitä on vielä tullut san näköinen kun mitä ajattelit.

Innostan teitä kaikkia kokeilemaan. Tuohi on edullinen, taipuissa ja helppo materiaali, josta voi tehdä monenlaista. Laitan vielä loppuun joitain kuvia mitä tuohesta olen tehnyt.