Koreja rottingista

Näkövammaisten perinnekäsitöihin kuuluu rottinkikorit- ja rottinkihuonekalut sekä harjat. Itse olen lapsuudessa tehnyt jonkin verran koreja ja harjatöita Jyväskylän näkövammaisten peruskoulussa. Pidin korien punonnasta ja harjojen sidonnasta, mutta opintoni ammattikouluvaiheessa kuitenkin kääntyi terveydenhuoltoalalle valmistuen hierojaksi 1998 keväällä.

Monesti katselin kaipaavasti Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry:n ilmoituksia pienrottinkikorikursseista ja syksyllä 2014 ilmottauduin mukaan. Oli jännittävää muistaisinko punonnasta enään mitään, muistin. Koreja alkoi syntymään reipasta vauhtia. Ja nyt kolmas kausi on meneillään. Koreja olen antanut lahjaksi ja jonkin verran myös myynyt. Niitä myös on kotona odottamassa uusia koteja.

Valitettavasti minulla ei ole tekovaiheista kuvia, mutta koetan hiukan avata miten rottinkikorit syntyvät. Rottinki tulee Indonesiasta ja näkövammaiset käsityöntekijät voivat sitä hankkia Annansilmä-aitan materiaalivälityksen kautta. Rottinki tulee erilaisissa kerissä ja nipuissa. Se on kasteltava hyvin ennen kuin sitä voi käyttää. Siksi onkin tarpeen iso allas mihin rottingit laitetaan hetkeksi likoamaan. Työtä on kasteltava aina kun rottinki alkaa kuivumaan. Se katkeaa helposti liian kuivana eikä sitä voi taivutella.

Myös koripohjia voi hankkia Annansilmä-aitan materiaalivälityksestä. Pohjat ovat vaneria tai esim. vaahteralaminaattia. Pohjissa on rei'ät mihin pystyloimet laitetaan. Ne taitetaan pohjan alle päistään siten, että lukittuvat paikoilleen eikä pääse purkautumaan.

Kun pohjan alla loimet ovat taitettu paikoilleen aloitetaan punominen. Rottinkia on montaa eri paksuutta. Siroja naisellisia koreja tulee kahden millin rottingista. Paljon käytetään myös 2.5 mm ja 3 mm rottinkia. 4 mm on jo aika työläs punoa ja vaatii sormivoimaa. Mitä paksumpi rottinki on sitä kauemmin sitä on kasteltava. Kun koria punotaan, punominen tehdään kahdella tai kolmella rottingilla. Voi tehdä käsittääkseni myös neljällä, mutta siitä minulla ei ole kokemusta.

Kun koria punotaan kahdella rottingilla punonta tapahtuu yhden edestä, yhden takaa ja kolmella taas kahden edestä ja yhden takaa. Aina punonta jatkuu takimmaisesta pudontarottingista. Kivaa lisäpiristystä tuo koreihin värit ja niitä saa puuhelmin joidenka rei'än halkaisijan on oltava luonnollisesti vähän suurempi kuin loimirottingin paksuus. Koria punottaessa helmet pujotellaan halutussa korkeudessa loimirottinkeihin, jonka jälkeen punonta jatkuu helmien päälle.

Kun kori on halutun korkuinen se päätellään. On paljon erilaisia reunapäättelyitä. Itse pidän eniten leveähköstä lettireunasta. Valitettavasti en osaa selittää miten se syntyy. Koska lettireuna on suosikkini siten pääteltyjä koreja on eniten.

Rottinkeja on monen värisiä. Toiset värit päästävät väriä kastuessaan hurjasti ja niitä ei voi samaan aikaan kastella vaalean perusvärisen rottingin kanssa. Koreihin saa kuitenkin värillisillä rottingeilla myös lisävivahteita ja kiinnostavuutta.

Kun kori on valmis, ylimääräiset pitkät rottingit leikataan pois. Siinä saa olla tarkkana, että ei leikkaa liian lyhyeksi. Tällöin punos lähtee helposti purkautumaan. Siistimisen jälkeen kori annetaan kuivua, jonka jälkeen sen voi lakata läpinäkyvällä lakalla tai petsata jollakin värillisellä petsillä. Lakkaaminen/petsaaminen tuo korille lisää käyttöikää. Joskus sirot korit näyttävät paremmilta ilman lakkausta ja silloin sen jätän tekemättä. Ja ylipäätään lakkaaminen on makuasia. Tiedän paljon ihmisiä, jotka ei lakkaa käytä.

Lakkaaminen on sokeana hiukan haastavaa. Se ei ole mahdotonta, mutta itselläni on korkea vaatimustaso siitä, että lakkaus on tasainen ja siisti. Olen onnellinen, että minulla on apua asiaan käytettävissä ja lakkauksista tulee hyviä.

Koreja tehdään myös siten, että myös pohja punotaan. Olenkin nyt halunnut hiukan lisähaastetta ja siksipä olen nyt kevätkauden päättänyt käyttää koreihin missä myös pohja punotaan. Kaksi pientä koria onkin jo valmistuneet, mutta niistä ei ole vielä kuvia.

Tulevana lauantaina, eli 11.2. Madeinkorso järjestää Ystävänpäivämyyjäiset Korson Nuorisotilassa Korsontiellä klo 12-15. Sieltä löydätte upeaa korsolaista käsityötä, joten kannattaa tulla tekemään löytöjä. Olen myös paikalla tuotteineni.

Jotain muuta kuin mustaa ja harmaata - väriä vaatekaappiin!

Joululomalla oli aikaa luurata vaatekaupoilla, mutta mukaan ei oikein tarttunut mitään. Kauppojen mustan ja harmaan valikoiman keskellä väripilkut olivat harvassa! Tunsin helpotusta siitä, ettei vaatekaappini sisältö ole kauppojen sisäänostajien varassa, vaan voin itse surautella sinne juuri sellaisen värisuoran kuin haluan.

 Aikoinaan oman ompeluharrastukseni alkua siivitti se, ettei kaupoista löytynyt makuni mukaisia vaatteita. Kaipasin värikkäitä ja persoonallisia mekkoja ja tunikoita, mutta niitä ei tahtonut kaupoista löytyä. Ompeluvuosien aikana minulle on valikoitunut muutama suosikkikaava, joista ompelen itselleni uutta - kangas vain vaihtuu.

Yksi suosikeistani on tämä monikäyttöinen ja toimiva tunika. Minulla on siitä useampi iloisen värikäs versio kaapissani. Olen myös kaavoittanut siitä lisää kokoja pienimuotoista myyntiä varten. Tällä hetkellä varastossa on muutama valmis tunika ja asiakkaan toiveiden mukaisia tunikoita on saatavilla tilauksesta. Saatavilla olevat koot ovat S, M, L ja XL. Tunikan hinta on 60-80 euroa kankaasta ja tunikan koosta riippuen.

Tällainen ihana maatuskatunika on juuri lähdössä asiakkaalle. Jos sinäkin painiskelet kauppojen harmaan tarjonnan kanssa, kurkkaa puotiini! Tai nauti tuokio ilmaista väriterapiaa blogissani.

Aurinkoisia talvipäiviä! :)

Sepän Silmin osa 2.

Lupasin viime kerralla kertoa hieman, mitä ovat ÄM-korut® ja valotan myös sormuksen tekemistä.

ÄM-koruja® olen tehnyt pian vuoden ajan ja ÄM-koru® on Jasmin Designin rekisteröity tavaramerkki. ÄM-koru® on muistokoru imetysajasta. Koruun tulee imettävän äidin omaa maitoa. Kyllä, kuulit oikein, aitoa rintamaitoa ! Maidosta ja hartsista muotoutuu maidonvalkea "kivi" ja olen itse kehittänyt tekniikan, jolla toteutan "kivet".

Koru on käsityötä ja metalliosat ovat hopeaa tai kultaa. Jalometalli sopii hyvin yhteen niin arvokkaan materiaalin, kuin äidinmaidon kanssa. Koruja saa monen muotoisina ja suunnittelen sekä toteutan myös täysin uniikkeja malleja toiveiden mukaan.

Äidit lähettävät tai tuovat arvokkaan materiaalin minulle ja luon siitä heille ikimuistoisen korun, jonka voi halutessaan antaa muistoksi myös lapselle. ÄM-koruista® voit lukea lisää sivuiltani www.jasmindesign.fi/am-korut

Uniikkien kulta- tai hopeakorujen tekeminen on joskus rankkaakin työtä. Materiaaleja sulatetaan, muokataan valssaamalla, sahataan, viilataan, filssataan (= hiotaan eri karkeusluokan hiomapapereilla), kiillotetaan tai pintakäsitellään muuten esim. mattaamalla tai tummentamalla.

Olen muutaman kerran kuullut, että "eikös niitä sormuksia vaan sahata jostain putkesta ?". Noh, ei  😊 Ensin tarvitaan sopivaa levymateriaalia ja jos sellaista ei ole, niin sulatetaan hopeaa ja se valetaan levymuottiin. Sen jälkeen valssataan eli litistetään sopivan paksuista levyä valssilla. Sitten mitataan sormusaihion pituus, riippuen miten iso sormus halutaan tehdä. Seuraavaksi sormusaihio sahataan levystä ja leimataan. Sitten aihio taivutetaan päät vastakkain vasaroimalla. Välissä tarvitaan tulistuksia eli hehkuttamista kaasuliekillä ettei hopea tule liian kovaksi sitä muokatessa. Sormusaihion päät juotetaan ja saumasta pitäisi saada siisti. Sitten hapotetaan sitruuna- tai rikkihapossa, jonka jälkeen sormus kratsataan = harjataan messinkiharjalla, jotta hapotuksen harmaus häipyy. Sitten sormus taotaan pyöreäksi sormuspinnan päällä ja tarvittaessa vielä viilataan/filssataan ja tarkistetaan koko. Sormukseen tehdään vielä pintakuviointia tai se kiillotetaan tai siihen voidaan istuttaa kiviä.

Kultasepän työ on todella palkitsevaa, kun vihdoin omin kätösin luotu koru on valmis ja saa asiakkaalta kiitosta. Hyvin tehty koru kestääkin vuosikymmeniä ellei -satoja. Muistathan myös huoltaa korujasi ! Seuraavalla kerralla kerron, miten koruja voi huoltaa ja putsata ♡

Hyvää alkanutta vuotta 2017!

Lyhyestä virsi kaunis! Tämän talvisen kuvan myötä toivotan kaikkien made in korso -bloggaajien puolesta oikein ihanaa alkanutta uutta vuotta kaikille made in korso -blogin lukijoille. :)

Pimeän ajan piristykseksi valokranssi

Elämme vuoden pimeintä aikaa, aikaa milloin päivän valoa on vain muutama tunti. Ei ihme, että mieli tekee laittaa erilaisia valokoristeita esille tunnelmaa ja iloa luomaan. Vaikka en näe kärsin tästä pimeästä vuodenajasta ja odotan monen muun tavoin sitä aikaa milloin taas päivä pitenee. Itse en pysty aistimaan valokoristeita laisinkaan. Joskus se tuntuu vähän surulliselta, mutta näillä mennään mitä on.

Se ei kuitenkaan estä minua pitämästä valokoristeista ja tekemästä niitä. Onkohan tämä nyt neljäs syksy milloin kransseja ahkeroin. Ensinmmäisinä vuosina annoin niitä lahjaksi ja toki voin tehdä edelleenkin niin. Moni tuttava on kuitenkin kysäissyt voinko tehdä hänellekin kranssin. Ja kun uskaltauduin myyjäisiin myymään käsitöitäni syys- ja jouluajan myyjäisissä myös kransseja on ollut saatavana.



Kransseja voi tehdä monessa eri koossa. Itse eniten olen tehnyt niitä 25 cm halkasijaltaan olevaan renkaaseen. Tällöin laitan 40-ledvalon valosarjan renkaaseen. 30 cm halkasijaltaan olevaan 80-osaisen ledvalosarjan. Käytän Lappajärven värjäämön ohutta paperilankaa. Yhteen kranssiin menee vyyhdillinen. Olen tehnyt joitakin kransseja myös paksumpaan paperinaruun. On huomattavasti tönkömpää neulottavaa ja vyyhdillinen saattaa olla jo liikaa ainakin 25 centtisessä kranssissa.

Neulon päällisen 10 mm pyöröpuikoilla suljettuna neuleena. Neulonta on hiukan yksitoikkoista, sillä koko ajan tikutetaan oikeita silmukoita. Toisaalta on sellaista puuhaa missä ei tarvitse ajatella, joten sopii esim. luennoille tehtäväksi. Tehdessäni päällistä 25 centin renkaaseen, neulon 52 silmukalla. Jos rengas on 30 centtiä, silmukoita 56 ja 80 valon ledvalosarja.

Useimmiten neulon useamman päällisen valmiiksi, jonka jälkeen kieputtelen valosarjat renkaisiin. Renkaan voisi suojata paperiinilla, jotta neuloksen läpi ei näkyisi rengas ja johto. Käytän ulko- ja sisäkäyttöön olevia led-valosarjoja. Vaatimuksena on myös, että johto on läpinäkyvä. Tällöin paperiinia ei tarvita.

Kun valot ovat paikoillaan on aika rullata paperilankaneulos paikoilleen. Valitettavasti tästä työvaiheesta minulla ei ole kuvaa joten yritän selittää sanallisesti. Asetan neulosputkilon reunan kranssiin kiinni. Asettuu hyvin silmukoiden sujahtaessa lamppuihin. Neulos on renkaan sisäpuolella. Lähden molemmin käsin rullaamaan neulosta renkaan ympärille. Välillä vedän neulosta tiukemmalle ja katson, että se kiertyy tasaisesti renkaaseen. Tunnen hyvin käsilläni, jos on syntyäkseen epätasaisuuksia, joten saan ne hyvin korjatuksi. Led-valosarjan johdon tulee olla pitkä, koska sitä kiertyy neuloksen mukana jonkin verran kranssiinkin. Toisekseen kranssin käyttömahdollisuudet kasvavat kun johto on riittävän pitkä. Kun olen saanut neuloksen asettumaan kranssin ympärille lopulla langalla ompelen sen kiinni. Haluan varmistaa ettei rullaus lähde löystymään ja neuloksen reuna lötkähtämään. Halutessaan kranssiin voi lisätä rusetteja. Tällöin paperilankaa kieritetään auki ja saadaan kauniit rusetit. On melkoista näpertämistä enkä ole rusetteja laittanut kuin yhteen kranssiin.

Eniten olen käyttänyt valojen väreissä lämmin valkoista. Vasta tänäsyksynä olen rohkaistunut kokeilemaan värillisiäkin valoja. Tuttavani halusi kranssin monivärivaloilla. Minusta ajatus tuntui hurjalta, mutta tein kranssin toiveidensa mukaan. Palaute kranssista on ollut todella positiivista ja aika pian sain toisenkin tilauksen samanlaisesta kranssista.

Kun otin eri värisiä valosarjoja käyttöön jouduin luonnollisesti kyselemään näkeviltä mitkä sopisivat yhteen. Vähän minua toki auttaa se, että olen lapsena nähnyt värit. Valojen paketit ovat väristä riippumatta kaikki saman tuntuisia. Niin myös paperivyyhdit. En pysty erottamaan niitä toisistaan. Sen voin tuntea onko lankaan lisätty jotain kimalletta vai ei. Inspiraation iskiessä minulla ei välttämättä ole niitä näkeviä silmiä käytettävissä, joten avustajan ollessa töissä on langat ja valot merkittävä, laitettava samaan kranssiin tulevat samaan pussiin jne. Silti käy välillä niin, että kaikkea ei ole lajiteltu valmiiksi ja silloin on otettava avuksi iphoneen ladattava ohjelma taptapsee, joka kuvailee kuvan auttavasti. Ei välttämättä ole luotettava, mutta yleensä onnistun ottamaan sellaisen kuvan, josta saa selvän.

Lähetän sen avustajalleni tai ystävälleni saadakseni tarvitsemani tiedon. Näin teen myös joskus lankojen suhteen.

Vaikka värien yhdistely tuokin haasteita, haluan uudistaa käsitöitäni, ottaa itselleni haasteita ja oikeasti sokeus ei ole este, joskus tosin hidaste :) Kranssit ovat olleet todella pidettyjä lahjoja tai itselleen hankittuna. Siksipä on hienoa uskaltaa laajentaa kranssienkin värimailmaa. Selvästi suosituimpia ovat olleet lämmin valkoinen valoilla valkoinen hopeakimalteella ja valkoinen kultakimalteella. Tässä olisi jouluinen punainen kranssi punaisin valoin, joka etsii vielä kotiaan.

Jos kiinnostuit kranssien tekemisestä ja kaipaat lisätietoja, neuvon mielelläni. Jos haluat ostaa kranssin se on mahdollista to 15.12. klo 16-21. Järjestän luonani/Hierontatassun tiloissa tapahtuman Jouluun valmistautuminen, jossa voi tutustua käsitöihini ja tarvittaessa tehdä ostoksia. Tapahtuman ajan on myös hierontalahjakorttitarjous 3 * 45 min 95 €, normaalisti 105 €. Tapahtumassa glögitarjoilu. Löydät tapahtuman Facebookista nimellä Jouluun valmistautuminen osoitetietoineen.

Näin joulun alla tohinaa riittää ja touhotuksien jälkeen on aika rauhoittua joulun viettoon. Täällä blogissakin hiljennymme joulun ajaksi palaten viikolla kaksi asiaan. Haluammekin toivottaa kaikille lukijoillemme oikein hyvää, rauhaisaa jouluaikaa ja onnellista tulevaa vuotta.

Lumihiutale hiljaa leijuu
toinen ja kolmaskin
maa valkean peitteen saa
Sydämessä lämmin hyvä tunne
nenässä joulun tuoksut
kynttilässä liekki tunnelmaa luo
Aika on rauhoittumisen
joulua nyt juhlitaan kera rakkaiden

Seijan jouluisessa korttipajassa

Aina joulukuun lähestyessä toitotan itselleni, että on ihan ok, jos tänä vuonna en lähetä joulukortteja. Jotenkin ne aina kuitenkin saan aikaiseksi tehtyä ja nyt ehkä joudun itsellenikin myöntämään, että olen "joulukorttityyppiä". Yleensä tämä tyyppi teetättää kivat kortit lasten kuvalla, mutta tänä vuonna aloin kuin itsestään leikkaamaan kangaspalojani korttikokoon. Mielestäni korteista tuli oikein hauskoja suht pienellä vaivalla.

Tässä siis joulukorttivinkki tai korttivinkki mihin tahansa tilaisuuteen. Tarvitset kortin kokoisia kangaspaloja, yksinkertaisia korttipohjia tai pahvia, saumurin tai ompelukoneen. Saumuri huolittelee reunan, joten kangaspala voi olla vähän korttia reilumpi - ompele kortti ylöspäin, niin näet ohjata sitä niin, ettei saumuri leikkaa kortin reunaa.

Päättele pujottamalla langanhännät parsinneulalla ompeleeseen. Valmiisiin kortteihin voi lisätä blingblingiä strassi- tai helmitarroilla tai liimata paljetteja, nappeja tms. 

 Vastaavanlaisia kortteja voi tehdä myös joulupaperijämistä tai lehtikuvista liimaamalla. Näitä kortteja voi myös muotoilla leikkaamalla kuvioiden mukaan.

 Tässä vielä yksi pakettikortti-idea: piirrä piparimuoteilla kuviot pahville, leikkaa ja koristele tusseilla piparityyliin! Isommilla piparimuoteilla saisi myös hyviä joulukortteja. Nam!

Kankaiden Lumoissa

Uuu, tästä se lähtee,kaikki tarvikkeet mukavassa sekasovussa! Jostain tuolta kasojen seasta löytyy se voittajapari ellei useampikin. Jos ei löydy niin sitten takaisin kangaskauppaan.

Takana on siis ommeltuna 30:n kuorolaisen musta jakkupuku ja nyt olisi vuorossa se luovempi vaihe eli kankaisen rintakorun/kaulakorun valmistaminen asuihin. Miehille tulisi tietenkin taskuliinat samasta kankaasta. Mustan asukokonaisuuden valmistaminen marraskuussa on ihan "pimeetä" hommaa. Nyt sentään sielu saa kylpeä värien kirjossa ja kädet nauttia vaihtelevista materiaaleista. Tarkoitus on tehdä useampi protomalli alustamaan valittavaa tyyliä.

 Näistä ihanaisista kankaista (kuva vas) syntyi viuhka. Protomalli vaatii vielä kehittelyä ja on todennäköisesti liian vaalea kuorolaisten asuihin. Ehkäpä kesätuotteeksi myyntiin..
Satiininauhoista kokeilin myös jotain(kuva oik.).

Minulle ideoinnissa on tärkeää nähdä ja kosketella materiaaleja. Olen netistäkin tilannut kangasnäytteitä, mutta oikean värisävyn ja yhdistelmien löyäminen on valitettavasti sitä kautta hankalampaa kuin kävellä suoraan kauppaan. Näytepaloja nettikaupat kyllä lähettävät, mutta eihän sitä koko kangasvaraston näytteitä kehtaa pyytää.




Tästä lähtee liikenteeseen mielipuuhani eli pallojen päällystäminen kankailla. Parhaan tuloksen saa luonnonmateriaaleilla, kuten villalla ja silkillä, mutta katsotaan miten käy.







Kankaiden kovettaminen testauksessa. Rintakorun takana oleva pitsimäinen viuhka kovettui hyvin liimalla. Kankaan värin voisi vaihtaa vielä vaalempaan sävyyn jos musta on liian dramaattinen.



Näistä malleista ja muutamasta muustakin lähdetään siis liikenteeseen. Näette viikon aikana mihin päädytään!