Hyvää alkanutta vuotta 2017!

Lyhyestä virsi kaunis! Tämän talvisen kuvan myötä toivotan kaikkien made in korso -bloggaajien puolesta oikein ihanaa alkanutta uutta vuotta kaikille made in korso -blogin lukijoille. :)

Pimeän ajan piristykseksi valokranssi

Elämme vuoden pimeintä aikaa, aikaa milloin päivän valoa on vain muutama tunti. Ei ihme, että mieli tekee laittaa erilaisia valokoristeita esille tunnelmaa ja iloa luomaan. Vaikka en näe kärsin tästä pimeästä vuodenajasta ja odotan monen muun tavoin sitä aikaa milloin taas päivä pitenee. Itse en pysty aistimaan valokoristeita laisinkaan. Joskus se tuntuu vähän surulliselta, mutta näillä mennään mitä on.

Se ei kuitenkaan estä minua pitämästä valokoristeista ja tekemästä niitä. Onkohan tämä nyt neljäs syksy milloin kransseja ahkeroin. Ensinmmäisinä vuosina annoin niitä lahjaksi ja toki voin tehdä edelleenkin niin. Moni tuttava on kuitenkin kysäissyt voinko tehdä hänellekin kranssin. Ja kun uskaltauduin myyjäisiin myymään käsitöitäni syys- ja jouluajan myyjäisissä myös kransseja on ollut saatavana.



Kransseja voi tehdä monessa eri koossa. Itse eniten olen tehnyt niitä 25 cm halkasijaltaan olevaan renkaaseen. Tällöin laitan 40-ledvalon valosarjan renkaaseen. 30 cm halkasijaltaan olevaan 80-osaisen ledvalosarjan. Käytän Lappajärven värjäämön ohutta paperilankaa. Yhteen kranssiin menee vyyhdillinen. Olen tehnyt joitakin kransseja myös paksumpaan paperinaruun. On huomattavasti tönkömpää neulottavaa ja vyyhdillinen saattaa olla jo liikaa ainakin 25 centtisessä kranssissa.

Neulon päällisen 10 mm pyöröpuikoilla suljettuna neuleena. Neulonta on hiukan yksitoikkoista, sillä koko ajan tikutetaan oikeita silmukoita. Toisaalta on sellaista puuhaa missä ei tarvitse ajatella, joten sopii esim. luennoille tehtäväksi. Tehdessäni päällistä 25 centin renkaaseen, neulon 52 silmukalla. Jos rengas on 30 centtiä, silmukoita 56 ja 80 valon ledvalosarja.

Useimmiten neulon useamman päällisen valmiiksi, jonka jälkeen kieputtelen valosarjat renkaisiin. Renkaan voisi suojata paperiinilla, jotta neuloksen läpi ei näkyisi rengas ja johto. Käytän ulko- ja sisäkäyttöön olevia led-valosarjoja. Vaatimuksena on myös, että johto on läpinäkyvä. Tällöin paperiinia ei tarvita.

Kun valot ovat paikoillaan on aika rullata paperilankaneulos paikoilleen. Valitettavasti tästä työvaiheesta minulla ei ole kuvaa joten yritän selittää sanallisesti. Asetan neulosputkilon reunan kranssiin kiinni. Asettuu hyvin silmukoiden sujahtaessa lamppuihin. Neulos on renkaan sisäpuolella. Lähden molemmin käsin rullaamaan neulosta renkaan ympärille. Välillä vedän neulosta tiukemmalle ja katson, että se kiertyy tasaisesti renkaaseen. Tunnen hyvin käsilläni, jos on syntyäkseen epätasaisuuksia, joten saan ne hyvin korjatuksi. Led-valosarjan johdon tulee olla pitkä, koska sitä kiertyy neuloksen mukana jonkin verran kranssiinkin. Toisekseen kranssin käyttömahdollisuudet kasvavat kun johto on riittävän pitkä. Kun olen saanut neuloksen asettumaan kranssin ympärille lopulla langalla ompelen sen kiinni. Haluan varmistaa ettei rullaus lähde löystymään ja neuloksen reuna lötkähtämään. Halutessaan kranssiin voi lisätä rusetteja. Tällöin paperilankaa kieritetään auki ja saadaan kauniit rusetit. On melkoista näpertämistä enkä ole rusetteja laittanut kuin yhteen kranssiin.

Eniten olen käyttänyt valojen väreissä lämmin valkoista. Vasta tänäsyksynä olen rohkaistunut kokeilemaan värillisiäkin valoja. Tuttavani halusi kranssin monivärivaloilla. Minusta ajatus tuntui hurjalta, mutta tein kranssin toiveidensa mukaan. Palaute kranssista on ollut todella positiivista ja aika pian sain toisenkin tilauksen samanlaisesta kranssista.

Kun otin eri värisiä valosarjoja käyttöön jouduin luonnollisesti kyselemään näkeviltä mitkä sopisivat yhteen. Vähän minua toki auttaa se, että olen lapsena nähnyt värit. Valojen paketit ovat väristä riippumatta kaikki saman tuntuisia. Niin myös paperivyyhdit. En pysty erottamaan niitä toisistaan. Sen voin tuntea onko lankaan lisätty jotain kimalletta vai ei. Inspiraation iskiessä minulla ei välttämättä ole niitä näkeviä silmiä käytettävissä, joten avustajan ollessa töissä on langat ja valot merkittävä, laitettava samaan kranssiin tulevat samaan pussiin jne. Silti käy välillä niin, että kaikkea ei ole lajiteltu valmiiksi ja silloin on otettava avuksi iphoneen ladattava ohjelma taptapsee, joka kuvailee kuvan auttavasti. Ei välttämättä ole luotettava, mutta yleensä onnistun ottamaan sellaisen kuvan, josta saa selvän.

Lähetän sen avustajalleni tai ystävälleni saadakseni tarvitsemani tiedon. Näin teen myös joskus lankojen suhteen.

Vaikka värien yhdistely tuokin haasteita, haluan uudistaa käsitöitäni, ottaa itselleni haasteita ja oikeasti sokeus ei ole este, joskus tosin hidaste :) Kranssit ovat olleet todella pidettyjä lahjoja tai itselleen hankittuna. Siksipä on hienoa uskaltaa laajentaa kranssienkin värimailmaa. Selvästi suosituimpia ovat olleet lämmin valkoinen valoilla valkoinen hopeakimalteella ja valkoinen kultakimalteella. Tässä olisi jouluinen punainen kranssi punaisin valoin, joka etsii vielä kotiaan.

Jos kiinnostuit kranssien tekemisestä ja kaipaat lisätietoja, neuvon mielelläni. Jos haluat ostaa kranssin se on mahdollista to 15.12. klo 16-21. Järjestän luonani/Hierontatassun tiloissa tapahtuman Jouluun valmistautuminen, jossa voi tutustua käsitöihini ja tarvittaessa tehdä ostoksia. Tapahtuman ajan on myös hierontalahjakorttitarjous 3 * 45 min 95 €, normaalisti 105 €. Tapahtumassa glögitarjoilu. Löydät tapahtuman Facebookista nimellä Jouluun valmistautuminen osoitetietoineen.

Näin joulun alla tohinaa riittää ja touhotuksien jälkeen on aika rauhoittua joulun viettoon. Täällä blogissakin hiljennymme joulun ajaksi palaten viikolla kaksi asiaan. Haluammekin toivottaa kaikille lukijoillemme oikein hyvää, rauhaisaa jouluaikaa ja onnellista tulevaa vuotta.

Lumihiutale hiljaa leijuu
toinen ja kolmaskin
maa valkean peitteen saa
Sydämessä lämmin hyvä tunne
nenässä joulun tuoksut
kynttilässä liekki tunnelmaa luo
Aika on rauhoittumisen
joulua nyt juhlitaan kera rakkaiden

Seijan jouluisessa korttipajassa

Aina joulukuun lähestyessä toitotan itselleni, että on ihan ok, jos tänä vuonna en lähetä joulukortteja. Jotenkin ne aina kuitenkin saan aikaiseksi tehtyä ja nyt ehkä joudun itsellenikin myöntämään, että olen "joulukorttityyppiä". Yleensä tämä tyyppi teetättää kivat kortit lasten kuvalla, mutta tänä vuonna aloin kuin itsestään leikkaamaan kangaspalojani korttikokoon. Mielestäni korteista tuli oikein hauskoja suht pienellä vaivalla.

Tässä siis joulukorttivinkki tai korttivinkki mihin tahansa tilaisuuteen. Tarvitset kortin kokoisia kangaspaloja, yksinkertaisia korttipohjia tai pahvia, saumurin tai ompelukoneen. Saumuri huolittelee reunan, joten kangaspala voi olla vähän korttia reilumpi - ompele kortti ylöspäin, niin näet ohjata sitä niin, ettei saumuri leikkaa kortin reunaa.

Päättele pujottamalla langanhännät parsinneulalla ompeleeseen. Valmiisiin kortteihin voi lisätä blingblingiä strassi- tai helmitarroilla tai liimata paljetteja, nappeja tms. 

 Vastaavanlaisia kortteja voi tehdä myös joulupaperijämistä tai lehtikuvista liimaamalla. Näitä kortteja voi myös muotoilla leikkaamalla kuvioiden mukaan.

 Tässä vielä yksi pakettikortti-idea: piirrä piparimuoteilla kuviot pahville, leikkaa ja koristele tusseilla piparityyliin! Isommilla piparimuoteilla saisi myös hyviä joulukortteja. Nam!

Kankaiden Lumoissa

Uuu, tästä se lähtee,kaikki tarvikkeet mukavassa sekasovussa! Jostain tuolta kasojen seasta löytyy se voittajapari ellei useampikin. Jos ei löydy niin sitten takaisin kangaskauppaan.

Takana on siis ommeltuna 30:n kuorolaisen musta jakkupuku ja nyt olisi vuorossa se luovempi vaihe eli kankaisen rintakorun/kaulakorun valmistaminen asuihin. Miehille tulisi tietenkin taskuliinat samasta kankaasta. Mustan asukokonaisuuden valmistaminen marraskuussa on ihan "pimeetä" hommaa. Nyt sentään sielu saa kylpeä värien kirjossa ja kädet nauttia vaihtelevista materiaaleista. Tarkoitus on tehdä useampi protomalli alustamaan valittavaa tyyliä.

 Näistä ihanaisista kankaista (kuva vas) syntyi viuhka. Protomalli vaatii vielä kehittelyä ja on todennäköisesti liian vaalea kuorolaisten asuihin. Ehkäpä kesätuotteeksi myyntiin..
Satiininauhoista kokeilin myös jotain(kuva oik.).

Minulle ideoinnissa on tärkeää nähdä ja kosketella materiaaleja. Olen netistäkin tilannut kangasnäytteitä, mutta oikean värisävyn ja yhdistelmien löyäminen on valitettavasti sitä kautta hankalampaa kuin kävellä suoraan kauppaan. Näytepaloja nettikaupat kyllä lähettävät, mutta eihän sitä koko kangasvaraston näytteitä kehtaa pyytää.




Tästä lähtee liikenteeseen mielipuuhani eli pallojen päällystäminen kankailla. Parhaan tuloksen saa luonnonmateriaaleilla, kuten villalla ja silkillä, mutta katsotaan miten käy.







Kankaiden kovettaminen testauksessa. Rintakorun takana oleva pitsimäinen viuhka kovettui hyvin liimalla. Kankaan värin voisi vaihtaa vielä vaalempaan sävyyn jos musta on liian dramaattinen.



Näistä malleista ja muutamasta muustakin lähdetään siis liikenteeseen. Näette viikon aikana mihin päädytään!

Joulun odotusta Söpölandiassa

Söpölandiassa joulun odotus alkaa viimeistään marraskuussa. Jouluista tunnelmaa luon kynttilöillä, jouluvaloilla ja jouluisilla herkuilla, kuten joulutortuilla ja riisipuurolla. Kaivan kaapista melko pienen, mutta sitäkin huolellisemmin valikoidun joulukoristekokoelman. Tuuhea luonnonkuusi on saatava taloon jo joulukuun alkupäivinä, jotta sitä ehtii ihastella ja tuoksutella rauhassa.

Joulun odotukseen kuuluu myös itsetehty joulukalenteri, jonka pikkuisiin neulottuihin sukkiin jemmaan suklaata itselle ja lakuja miehelle. Joulukalenteri kuuluu myös aikuisille! :)

Joululahjojen suhteen olen pitänyt stressitöntä linjaa jo muutaman vuoden. Tuttavien kanssa on sovittu, ettei lahjoja anneta. Sen sijaan kutsun läheiset joulupuurolle ja herkuttelemaan jouluisilla leipomuksilla. Toimii!

Aivan lahjaton ei ole joulu Söpölandiassakaan - miehen kanssa lahjomme toisemme, ja monenkirjavat paketit piilotan ompelemiini lahjapusseihin. Paketteihin päätyy myöskin aina jotakin itsetehtyä, ainakin lämpöiset villasukat.

Minulle merkityksellisintä joulussa taitaakin olla sen odotus: hiljentyminen, rauhoittuminen, jouluvalmistelut, herkut ja jouluisesta tunnelmasta nauttiminen. Itse joulu meneekin yleensä kuin hujauksessa, enkä malttaisi luopua kuusesta vielä Nuutinpäivänäkään... Onneksi vielä on aikaa tunnelmoida rauhassa.

Rauhallista ja levollista joulunodotusta!

Villatyöt - Neulehuovutus

Lampaan villa on aivan mahtava materiaali työstää. Se on monipuolinen, edullinen ja helppokäyttöinen.

Minä olen käyttänyt villaa todella monipuolisesti, huovuttamalla olen valmistanut tauluja ja tehnyt mm. huopapalloja ja olenpa valmistanut minihuopatossuja korvakoruiksikin. Noiden työstäminen oli itse asiassa aika hauskaa ja voisin sitä käsitellä myöhempää jossain myöhemmässä päivityksessä. Tässä kirjoituksessa perehdytään neulahuovuttamiseen.

Työkaluja ei paljon tarvitse, tosin ne on kuitenkin ostettava, mikäli haluaa tällä tavoin villaa työstää. Neulahuovutusneuloja löytyy lähes kaikista lanka-liikkeitä ja niitä on monen hintaisia. Työstämistä voi tehdä vain yhdellä neulalla tai sitten voi hankkia useamman neulan työstöpohjan, jolla työn edistymistä voi nopeuttaa. Suosittelen hankkimaan myös ”pohjaharjan”, josta työn irrottaminen on helppoa. Itse käytin alussa superlonia, jonka leikkasin vanhasta muototyynystä. Siinä superloni on tarpeeksi tiivistä eikä hajoa vaikka siihen ”tökkiikin” väkäsneulalla. Toki tietenkin tulee ostaa myös villaa. Sitä saa jokaisesta askartelukaupasta ja väriskaala on erittäin runsas. Ensimmäisenä voi hankkia ns. aloituspaketin, jossa on 4-8 pientä huoparullaa, jokainen erivärisiä. Lisäksi kannattaa hankkia hieman isompi valkoinen villarulla. Tätä käytetään jos halutaan esim. vaalentaa jotain väriä tai kun tehdään vaikka väritystä eläimelle.

Harjoittelu kannattaa aloittaa jostain yksinkertaisesta työstä. Sellainen on vaikka rintakoru, joka on kukka. Koruun valitaan mieleinen väri, otetaan pala villaa, muotoillaan se noin suurin piirtein haluttuun muotoon (tässä tapauksessa terälehdeksi) ja sitten aloitetaan ”tökkiminen” - katso kuva. Neulalla voidaan ohjailla muotoa haluttuun suuntaan. Kun työ on saanut jonkinlaisen muodon, irrotetaan se varovasti pohjasta (huomaa, että villaa on uponnut superloniin ja on siksi kiinnittynyt pohjaan – tämä on ihan normaalia). Käännä työ ympäri ja työstä toista puolta. Terälehtiä tehdään neljä tai viisi ja sitten valmistetaan kukalle keskusta. Tämä kannattaa tehdä jollain muulla värillä (vaikka terälehdet punaisella ja keskusta keltaisella).

Kun kaikki kukan osat ovat valmiit, yhdistetään ne niin, että terälehti laitetaan kapeammasta päästä keskustan päälle, ja ”tökitään” kiinni. Näin tehdään kaikille terälehdille. Työstä tulee siistimpi kun vielä tämän päälle lisätään samasta keskustaväristä kevyt kerros. Omassa näytetyössäni olen vielä laittanut pieniä väriyksityiskohtia lehtiin. Tämän jälkeen voi halutessaan valmistaa vaikka varren ja lehdet kukalle – mielikuvitus vain vapaasti mukaan työhön.

Tällaisen korun voi vaikka ompelemalla kiinnittää takin kaulukseen, kassin kylkeen tai vaikka hatun lieriin. Jos kukasta haluaa tehdä siirrettävän korun, tulee sen taakse vain ommella neulapohja (saa askartelukaupoista).

Työstämistä voi myös helpottaa pienillä muoteilla, joita saa askartelukaupoista. Sydämmistä voi tehdä terälehdet ja pyöreästä motista kukan keskustan. Muottia käyttäessä muotin sisälle laitetaan tupsu villa ja se sitten huolellisesti ”tökitään” muotin sisään. Tällöin ei tarvitse hirveästi kiinnittää huomiota muotoon, sillä se tulee automaattisesti. Suosittelen kuitenkin, että opettelet tuon perinteisen tavan, sillä silloin opit myös tuntemaan kuinka materiaali muotoutuu käsissäsi.

Kun taidot sitten karttuu, on vain mielikuvitus kattona siihen, mitä kaikkea voi valmistaa. Minä innostuin tekemään villasta eläimiä ja noiden valmistamiseen perehdytään myöhemmin.

Teksti ja kuvat Anu Vuorinen

Merjan Villisukat

Minulle villasukat eivät enää ole harmaita perussukkia, eivätkä ne ole kirjoneulesukkiakaan. Ne ovat Villisukkia, joissa värit iloittelevat keskenään raita kerrallaan. Harmaakin on iloinen, jos sen rinnalla on punaista tai keltaista. Jokaisen parin taustalla on jokin esine tai asia, jonka näen raitoina ja joka käsissäni muotoutuu sukiksi. Dublo-palikat, Marianne-karkit, Brasilian lippu, Lappi. Kaiken voi siirtää sukkiin.

Vanhempani olivat käteviä käsistään. Innostuin kaikenlaisista käsitöistä jo pienenä. Ompelin nukeille vaatteita, virkkasin, kudoin ja kokeilinpa matontekoakin. Pettymys oli suuri, kun koulussa eivät tytöt silloin päässeet puutöihin. Olisin halunnut oppia jotain uutta, mutta menihän ne kässätunnitkin.

Viitisen vuotta sitten sotilaskotisisaret yhteistyökumppaneineen neuloivat villasukat kaikille varusmiehille, jotka astuivat palvelukseen vuonna 2011. Siis noin 25 000 sukkaparia valmistui sotilaskotisisarten, marttojen, maanpuolustusnaisten ja muiden ystäviemme voimin.

Käsityöharrastukseni heräsi ruususen unestaan ja sain sen vuoden aikana valmiiksi noin 150 paria sukkia. Ensimmäiset sukat olivat tiukasti suosituksen mukaisia; siis harmaita tai havunvihreitä, joissa oli pari pientä raitaa. Vähitellen raidat lisääntyivät, levenivät ja saivat vallan koko varressa. Uskaliaimmat versiot olivat kokonaan raidalliset ja väritkin tulivat mukaan.

Olin myös mukana luovuttamassa varusmiehille sukkia. Kaikille löytyi ottaja. Oli hauska seurata, miten toiset halusivat ne vaatimattomat siniharmaat ja toiset etsivät iloisempia raitoja. Mieleeni on erityisesti jäänyt erään varusmiehen lausahdus, kun hän poimi isokokoiset mustat sukat, joiden varteen oli kirjailtu kookas kirkkaanpunainen sydän. Hän painoi sukat rintaansa vasten ja huokasi: ”Näiden avulla jaksan olla täällä. Kiitos!”

Nyt on harrastus tainnut lähteä lapasesta. Keskeneräinen sukka on helppo kantaa mukana ja neulonkin aina ja kaikkialla, kotona, bussissa, metroasemalla, laivamatkalla. Toiset uppoutuvat kännykän taakse, minä seuraan huvittuneena elämää neuleeni yli. Koskaan ei tiedä, missä joutuu odottamaan. Kun odotin auton katsastusta, sain puoli vartta valmiiksi. En oikein osaa katsoa tv:tä ilman, että käsissäni on kudin. Perhe väittää, että vaikka torkahtaisin sohvan nurkkaan, käsien liike jatkuu.

Kotona on muhkea valikoima sukkia. Mihin joudun niiden kanssa? Entä ne kaikki langat? Lankakauppaan ei olisi menemistä, mutta silti huomaan silloin tällöin kantavani kotiin ”muutaman” kerän edullista lankaa tai jonkin uuden ihanan värisävyn.