Lisää huovutuksen saloja – Huovuttaminen tyllin päälle

Kuten jo edellisessä päivityksessäni  kirjoitin villa taipuu moneen. Näin talvella huovutustyöt ovat ajankohtaisia, joten jatkan samalla materiaalilla. Tällä kertaa tehdään koristeluja vaatteisiin ja lopuksi pieni idea kuinka saunahatusta syntyy tyylikäs talvihattu.

Työskentelyä varten tarvitset: tylliä (ohut verkkokangas), joko huovutusharjan (kuvassa) tai ihan superlonpalan, huovutusneulan tai useampia, värillistä villaa (tässä tapauksessa oranssia, keltaista ja mustaa), marsei-saippuaa (nahkasaillua) tai vaikka astianpesuainetta)

Katsellaan työstötekniikkaa kuvien avulla:

 

Aloitetaan tekemässä kukan pyöreä keskusta. Neulahuovutuksessa on tarkoitus, että ”tökkimällä” villaa sen osa säikeistä menee tyllin läpi ja näin villa kiinnittyy tylliin.

Seuraavaksi muotoillaan kukkaan terälehdet, jotka myös kiinnitetään tylliin tökkimällä joko yksittäisellä neulalla tai sitten kuvan mukaisella usempineulaisella työkalulla. Alku kannattaa tehdä yksittäisellä neulalla ja kun villa on jo osittain kiinni voi tökkiä tuolla isommalla laitteella. 

Aivan yksivärisenä kukka on hieman elottoman näköinen joten siihen voi tehdä hieman värisävyjä sekoittamalla keltaista ja oranssia keskenään. Sekoittaminen tapahtuu niin, että otetaan kumpaakin värisävyö hahtuvatukot ja aletaan repimään säikeitä yhdessä useaan eri suuntaan (revi, laita hahtuvat päällekkäin ja jatka repimistä). Mitä kauemmin repii sitä tasaisempi tästä uudesta väristä tulee.  Jos laitat enemmän keltaista, tulee loppuväristä keltavoittoisampaa jne.  Näin voit mainiosti tehdä esim. häivytyksiä ja vaikka siirtyä kokonaan toiseen väriin niin ettei synny jyrkkiä rajoja.

 

Kun terälehdet on sävytetty, laitetaan vielä hieman kukkaruoteita näkyviin mustalla värillä. Huomaa, että mustaa otetaan vain 2-3 säiettä. Väri on niin voimakas, että liian suurella haituvamäärällä kontrasti tulee liian voimakkaaksi.

Kun kaikki villat on hyvin tökötetty alustylliin, aloitetaan ns. saippuahuovutus.

Laita toinen tyllinpala kukan päälle ja kastele koko työ. Levitä työn päälle saippuaa tai astianpesuainetta ja aloita huovuttaminen. Hinkkaa aluksi varovasti sormilla työtä. Aloita hinkkaamalla keskustasta ulospäin ja kun näyttää, että alla olevat villat eivät enää liiku niin voit muuttaa liikkeen pyöriväksi. Päällä oleva tyllikangas estää osaltaan villan liikkumisen. Välillä huuhtele työ kuumalla vedellä (sellaisella mitä hanasta tulee ja minkä käsi kestää) ja tämän jälkeen käännä vesi kylmälle ja jatka huuhtomista, sitten taas kuumalla ja tämän jälkeen toista saippuointi. Kuuman veden idea on, että villan säikeet avautuvat ja näin kiinnittyvät saippuan kanssa tiiviimmin toisiinsa. Kylmä vesi taas sulkee säikeet.

Tätä huovutusta ei tarvitse kovin kauan jatkaa sillä työ on jo kiinni alustyllissä. 

Lopuksi työn voi kuivata vaikka hiustenkuivaajalla.

Tällä tekniikalla voit valmistaa ihan mitä vain. Jos haluat tehdä itsellesi vaikka viittakankaan niin siitä vain tökkimään. Aikaahan se vie mutta varmasti persoonallinen viitta syntyy. Tuolloin tietenkin tylli jätetään alle. Itselläni on tällä tekniikalla tehty jakku ja se on mielettömän ihana – talvella lämmin ja kesällä viileä – johtuen siitä, että villaosuuksien välissä on aina pieniä tylliaukkoja, jolloin ilma pääsee kiertämään hyvin huovutettujen osuuksien välistä.

Tässä tapauksessa leikkasin tyllin terälehtien mukaan irti ja nyt kukka on valmis kiinnitettäväksi vaikka kassin koristeeksi.

Pitsin päälle huovuttaminen

Samaa tekniikkaa voi käyttää myös huovuttamalla valmiin pitsin päälle. Erilaisia ja erikokoisilla kuvioilla olevia pitsejä on tarjolla vaikka mitä. Ystäväni varastosta löysimme tällaisen pienen pitsin, johon halusin tätä blogia varten kokeilla huovuttamista. Kokeilun perusteella suosittelen etsimään hieman suurempaa kuviota. Tämäkin onnistui mutta oli aikamoista nipertämistä ja syntyihän siitä koriste takin kaulukseen.

Ensin ihanien värisävyjen valinta. ja sitten aloitetaan työ.

Kuvioni oli kukka-aiheinen ja aika monimutkainen. Kannattaa aloittaa hieman yksinkertaisemmalla. Tässä käytetään vain yksittäistä huovutusneulaa.

  

Eri värit laitetaan vierekkäin. Värien erottavuuteen on kiinnitettävä huomiota ja neulan kärjellä voi hyvin ohjata villa oikeaan paikkaan.

Tässä työssä korostuu mustan käyttäminen. Säikeillä erotetaan värit toisistaan. Huomaa kuitenkin, että mustaa väriä ei tarvitse laittaa kaikkiin väleihin.

Kun tämä työstö on tehty, tehdään myös vesihuovutus. Näin villa kiinnittyy lopullisesti pohjaansa.

Olen jälleen leikannut tyllin näkyvän osan pois ja työ on valmis kiinnitettäväksi vaikka koristeeksi takin kaulukseen. 

Vanhasta saunahatusta talvihattu

Voitin eräässä arpajaisissa saunahatun. Se pyöri kaapista toiseen ja olin jo heittämässä sitä pois kun äitini näki sen, sovitti sitä ja pyysi minua tekemään sille jotain, että hän voisi käyttää sitä talvihattuna.

Aikani pyörittelin hattua ja viimein valmistin siihen koristeet virkkaamalla. Lopputulos oli ihan kiva ja on saanut mukavasti huomiota käyttäjänsä kutreilla. Tässä kuvakooste hatusta.

 

Koreja rottingista

Näkövammaisten perinnekäsitöihin kuuluu rottinkikorit- ja rottinkihuonekalut sekä harjat. Itse olen lapsuudessa tehnyt jonkin verran koreja ja harjatöita Jyväskylän näkövammaisten peruskoulussa. Pidin korien punonnasta ja harjojen sidonnasta, mutta opintoni ammattikouluvaiheessa kuitenkin kääntyi terveydenhuoltoalalle valmistuen hierojaksi 1998 keväällä.

Monesti katselin kaipaavasti Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry:n ilmoituksia pienrottinkikorikursseista ja syksyllä 2014 ilmottauduin mukaan. Oli jännittävää muistaisinko punonnasta enään mitään, muistin. Koreja alkoi syntymään reipasta vauhtia. Ja nyt kolmas kausi on meneillään. Koreja olen antanut lahjaksi ja jonkin verran myös myynyt. Niitä myös on kotona odottamassa uusia koteja.

Valitettavasti minulla ei ole tekovaiheista kuvia, mutta koetan hiukan avata miten rottinkikorit syntyvät. Rottinki tulee Indonesiasta ja näkövammaiset käsityöntekijät voivat sitä hankkia Annansilmä-aitan materiaalivälityksen kautta. Rottinki tulee erilaisissa kerissä ja nipuissa. Se on kasteltava hyvin ennen kuin sitä voi käyttää. Siksi onkin tarpeen iso allas mihin rottingit laitetaan hetkeksi likoamaan. Työtä on kasteltava aina kun rottinki alkaa kuivumaan. Se katkeaa helposti liian kuivana eikä sitä voi taivutella.

Myös koripohjia voi hankkia Annansilmä-aitan materiaalivälityksestä. Pohjat ovat vaneria tai esim. vaahteralaminaattia. Pohjissa on rei'ät mihin pystyloimet laitetaan. Ne taitetaan pohjan alle päistään siten, että lukittuvat paikoilleen eikä pääse purkautumaan.

Kun pohjan alla loimet ovat taitettu paikoilleen aloitetaan punominen. Rottinkia on montaa eri paksuutta. Siroja naisellisia koreja tulee kahden millin rottingista. Paljon käytetään myös 2.5 mm ja 3 mm rottinkia. 4 mm on jo aika työläs punoa ja vaatii sormivoimaa. Mitä paksumpi rottinki on sitä kauemmin sitä on kasteltava. Kun koria punotaan, punominen tehdään kahdella tai kolmella rottingilla. Voi tehdä käsittääkseni myös neljällä, mutta siitä minulla ei ole kokemusta.

Kun koria punotaan kahdella rottingilla punonta tapahtuu yhden edestä, yhden takaa ja kolmella taas kahden edestä ja yhden takaa. Aina punonta jatkuu takimmaisesta pudontarottingista. Kivaa lisäpiristystä tuo koreihin värit ja niitä saa puuhelmin joidenka rei'än halkaisijan on oltava luonnollisesti vähän suurempi kuin loimirottingin paksuus. Koria punottaessa helmet pujotellaan halutussa korkeudessa loimirottinkeihin, jonka jälkeen punonta jatkuu helmien päälle.

Kun kori on halutun korkuinen se päätellään. On paljon erilaisia reunapäättelyitä. Itse pidän eniten leveähköstä lettireunasta. Valitettavasti en osaa selittää miten se syntyy. Koska lettireuna on suosikkini siten pääteltyjä koreja on eniten.

Rottinkeja on monen värisiä. Toiset värit päästävät väriä kastuessaan hurjasti ja niitä ei voi samaan aikaan kastella vaalean perusvärisen rottingin kanssa. Koreihin saa kuitenkin värillisillä rottingeilla myös lisävivahteita ja kiinnostavuutta.

Kun kori on valmis, ylimääräiset pitkät rottingit leikataan pois. Siinä saa olla tarkkana, että ei leikkaa liian lyhyeksi. Tällöin punos lähtee helposti purkautumaan. Siistimisen jälkeen kori annetaan kuivua, jonka jälkeen sen voi lakata läpinäkyvällä lakalla tai petsata jollakin värillisellä petsillä. Lakkaaminen/petsaaminen tuo korille lisää käyttöikää. Joskus sirot korit näyttävät paremmilta ilman lakkausta ja silloin sen jätän tekemättä. Ja ylipäätään lakkaaminen on makuasia. Tiedän paljon ihmisiä, jotka ei lakkaa käytä.

Lakkaaminen on sokeana hiukan haastavaa. Se ei ole mahdotonta, mutta itselläni on korkea vaatimustaso siitä, että lakkaus on tasainen ja siisti. Olen onnellinen, että minulla on apua asiaan käytettävissä ja lakkauksista tulee hyviä.

Koreja tehdään myös siten, että myös pohja punotaan. Olenkin nyt halunnut hiukan lisähaastetta ja siksipä olen nyt kevätkauden päättänyt käyttää koreihin missä myös pohja punotaan. Kaksi pientä koria onkin jo valmistuneet, mutta niistä ei ole vielä kuvia.

Tulevana lauantaina, eli 11.2. Madeinkorso järjestää Ystävänpäivämyyjäiset Korson Nuorisotilassa Korsontiellä klo 12-15. Sieltä löydätte upeaa korsolaista käsityötä, joten kannattaa tulla tekemään löytöjä. Olen myös paikalla tuotteineni.