Kohti juhlaa

Kylläpä aika rientää. Pian koittaa taas juhlista ihanin, joulu! Tänä vuonna olemme jo perheen kanssa esijouluttaneet musiikin voimin ja tähtitorttuja syöden. Taisi jokunen suklaarasiakin jo mennä 😉

Kuitenkaan joulun käsitöihin en vielä ennätä. Sitä ennen on monta helmaa ja ommelta tehtävänä.

Asiakkaalla oli aiemmin ostettu neulospohjainen samettimekko johon suunnittelimme jotain uutta.
Mustaa pitsiä lisättiin helmaan ja hihoihin, joka tuo samalla toivottua lisäpituutta. Joustavan kankaan kiinnitys jäykkään pitsiin konella onnistui hyvin kun jäykempi kangas eli pitsi oli päälimmäisenä. Asu on tulossa itsenäisyyspäivän juhliin, mutta sopisi myös mainiosti jouluun

Kaula-aukko oli asiakkaan mielestä myös liian avara, joten siihen kiinnitettiin käsin kolmion mallinen pitsipala.
Mekkoon on tulossa alushameeksi kevyt tyllihame jolloin helmakin nousee kauniisti esiin.

Tämän vuoden enismmäisistä joulumyyjäisistäni jäi jäljelle punaiset pistaasikorvikset pitkänä ja lyhyenä mallina. Nämähän toimisi asun kanssa erinomaisesti. Täytyypä kysyä mitä mieltä asiakas on ;)

Yritystoiminnan laajennus

Perustin oman yritykseni Hierontatassun 2008 ja vuodesta 2009 olen vastaanottanut asiakkaita Majavapolulla. Yritystä perustaessani en osannut kuvitella, että joskus haluaisin laajentaa yrityksen toimialaa. Käsityövimman myötä ajatus on vaaninut takaraivossa jo parisen vuotta. Olen kuitenkin ajatellut, että käsitöideni tekeminen on sen verran pienimuotoista, että en tohdi moiseen ryhtyä. Kuitenkaan ajatus laajentamisesta ei jättänyt rauhaan. Ja nyt tein päätöksen ja laajensin toimialaa hierontapalvelujen lisäksi kattamaan käsityötoiminnan.

Samassa rysäyksessä päätin hankkia Izettle -kortinlukijan. Se toimii Iphonen kanssa ja Iphonessa itsessään on hyvä puheohjelma, joten käyttö onnistuu helpohkosti ilman näköäkin. Kortinlukijaa en ole uskaltanut aiemmin hankkia, koska muistot aiemmasta työpaikastani ovat sen verran kurjia. Niin kauan kaikki hyvin kun yhteys ja kortinlukija toimivat, mutta eihän se niin läheskään aina ollut. Ongelmia oli ja ilman näköä niistä oli täysin mahdotonta selviytyä. Oli haettava työkavereita apuun tai luetuttaa asiakkaalla mitä näytössä lukee. Onneksi kuitenkin ajat muuttuvat ja kehitystä tapahtuu.

Nyt kun toimialani on laajentunut ja minulla on kortinlukija voin käyttää sitä niin hieronta-asiakkaideni kanssa kuin erilaisissa myyjäisissäkin. Uskon vahvasti, että käteisen lisäksi tullessa korttimaksuvaihtoehto voi kenties myyntikin edes hiukan lisääntyä.

Olen siis jännän äärellä, saa nähdä miten tämä uusi vaihe elämässäni käynnistyy. Olen ainakin toiveikas ja iloinen siitä, että uskalsin ottaa uuden askeleen yrittäjyydessäni.

Sepän Silmin : Valut

Ajattelin avata teille hieman valujen ihmeellistä maailmaa. Valukoruthan on tunnettuja siitä, että valutekniikalla voi monistaa useampia koruja massatuotantoon. Kuuluisimpia kotimaisia valukoruja ovat varmasti Kalevala Korut. Monet ajattelevat, että se on supernopea tapa tehdä koruja...no ei nyt ihan niin nopea kuitenkaan. Avaan teille hieman, mitä vaaditaan ennen, kuin koru on käyttövalmis.

Tähän koruun en tehnyt mallia ensin käsin, vaan otin mallin vanhan lusikan päästä, josta tehtiin kumimuotti.

Itselläni on käytössä alipainevalutekniikka. Tähän voi kuulua myös automaatiota, kuten vahojen tulostusta tietokonemallista mutta itselläni mallin koruun teen käsin. Teen siis uniikkikappaleen ensin hopeasta. Tämän jälkeen korusta paistetaan kumimuotti. Koru laitetaan kumisten levyjen sisään ja koko komeus laitetaan kuminpaistokoneeseen. Koneessa on kova paine, joka puristaa muottia ja se lämpenee n.180:een asteeseen. Näin kumiin paistetaan korun muotoinen onkalo. Sen jälkeen kumi leikataan käsin kahteen osaan ja siihen tehdään seuraavaa vaihetta eli vahan ruiskuttamista varten juoksu.

Juoksua pitkin kumin sisään eli korun malliseen onkaloon ruiskutetaan kuumaa, sulaa vahaa vahakoneella. Kun vaha on jäähtynyt ja jähmettynyt, muotti avataan ja vaha siistitään. Yksitellen tehdään siis alkuperäisen mallisia "vahakoruja", joissa on myös vahaputki eli tuo juoksu. Näistä vahoista sitten kootaan käsin ns. vahapuu.

Vahapuut

Vahapuut laitetaan metallisten lieriöiden sisään, joihin valetaan kipsi. (Kipsi sekoitetaan ja valmistetaan vedestä ja valukipsistä kipsikoneella, joka sekoittaa massan.) Nyt lieriössä on siis sisällä vahapuussa olevat vahakorut ja kipsi. Tämän jälkeen lieriöt laitetaan suureen uuniin. Uunissa on lämpöä ylimmillään n.740 astetta. Tässä asteessa vaha palaa pois kipsin sisältä 12 tunnin sisällä ja kipsiin jää nyt vahakorujen malliset onkalot.

Sitten sulatetaan metalli, esim. hopea upokkaassa n. 1000:ssa asteessa. Tämän jälkeen hopea valetaan kipsin sisään niihin muodostuneisiin onkaloihin alipaineen avulla (Tähänkin on oma koneensa). Kipsin sisällä on nyt siis "hopeapuu", jossa on mallin kaltaisia koruja. Kipsi pestään pois painepesurilla niin, että jäljelle jää vain hopeapuu (tai jokin muu metalli, kuten pronssi).

Pronssipuu, josta korut irrotetaan ja viimeistellään.

Tästä alkaa viimeistely. Korut leikataan pihdeillä irti puusta ja ne hapotetaan rikki- tai sitruunahapossa. Sitten koruista hiotaan juoksun kohta siistiksi hiomalaikalla, ettei niihin jää jälkeä juoksusta. Korut kratsataan eli hapotuksessa syntynyt samea pinta poistetaan mekaanisesti messinkiharjalla. Tämän jälkeen korut viimeistellään esim. hiotaan kivirummussa tai kiillotetaan tai matataan tai tummennetaan.

Tällainen oli valuprosessi lyhykäisyydessään. Aika paljon käsityötä siis niissäkin!

Finnish Blues Awards-palkinto, jonka olen myös valmistanut valutekniikalla pronssista.

Kaulurin ohje

Kauluri
Lanka Exlusive VLNAP 100% vlna superwash schurwolle, virgin wool (7 eur/100g kerä)
Mallineule: ”3 krs oikeaa ja 2 kerrosta nurjaa” = yksi mallikerta
Kaulus: ”1 oikein, 1 nurin”

Aloitus:
Luo 120 silmukkaa ja neulo mallineuletta 5 toistoa. Kaulurin leveys tällöin on noin 42 cm ja pituus on noin 13 cm ennen kavennuksia.
Kavenna sitten tasaisin välein seuraavan mallisarjakerran aikana 26 silmukkaa = työssä 94 silmukkaa.
Kavenna viimeisen mallikerran aikana jälleen 12 silmukkaa = työssä on 82 silmukkaa.
Neulo seuraavaksi 4 kerrosta oikeaa ja näiden 4 (neljän) kerroksen aikana kavenna vielä 22 silmukkaa, niin että työssä on 60 silmukkaa. Työn korkeus on tällöin n. 20 cm.

Kaulus
Tee lopuilla 60 silmukalla joustinneuletta (1 oikein 1 nurin) 17 cm.
Päättele silmukat.

Ohje on puolivahingossa syntynyt, sillä alunperin aloitin neulomaan tuubihuivia todeten kuitenkin aloituksessa olleen liian vähän silmukoita, ettei tuubihuivi mahtuisi kaulaan kaksinkerroin. Lähdin rohkeasti kaventamaan ja tekemään kauluria ja tällainen siitä tuli.

Ompelukoneella alla

Sikinsokin sokkelossa rohkea ompelija ompelee... toivotaan ettei kangasta jää kaksinkerroin väliin. Ahtaassa tilassa mennään.

Tällä hetkellä koneen alla on asiakkaan farkkujen paikkaus. Monilla on vahva tunneside omiin farkkuihin. Hyvistä juuri omalle vartalolle muotoutuneista farkuista on vaikea luopua, vaikka haaroista näkyisi jo alushousut. Eikä niistä ehkä tarvitsekaan vielä luopua. Paljon on tehtävissä ennen kuin farkut ovat käyttökelvottomat. Jos omistat tällaiset vahvat hyvät farkut, joissa on haaroista tai polvissa reiät niin paikkauta ne. Näin saat pidennettyä farkkujesi käyttöikää ainakin muutamalla vuodella. Kukin voi sitten itse päättää onko paikatut farkut muotia ja voiko niillä mennä kaupungille vai käykö ne vain puutarhatöihin.

Farkkujen paikkaus onnistuu kotikonstein, mutta voit tarvittaessa kuljettaa ne ammattiompelijalle.
Ensimmäisessä kuvassa ollaan lahkeessa polven kohdalla. Asiakkaan farkkujen lahje on tässä sen verran leveä ettei saumaa tarvitse avata päästäkseen ompelemaan paikkaa paikoilleen.
Nurjalle puolelle (toinen kuva) voi käyttää farkkupalaa tai puuvillalangasta(pese ensin kutistumisen ehkäisemiseksi). Paikkaan voi hyvin hyödyntää vanhoja jo roskiin meneviä farkkuja. Paikan reunat kannattaa huolitella ennen kiinnitystä. Nuppineuloja apuna käyttäen paikan saa hyvin istutettua nurjalle puolelle.
Tee paikasta isompi kuin itse reikä on. Itse ompelen ensin paikan kiinni farkun saumoihin, jotta se pysyisi paremmin paikallaan. Ompele oikealta (kuva kolme) puolelta kankaan värisellä langalla pientä siksakkia pitkin poikin reunoja ja keskeltä moneen kertaan. Mieluummin ompeleita enenmmän kuin vähemmän.

Alimmassa kuvassa on paikkauksessa haaraosa. Haaraosa on hyvä paikata molemmin puolin haaraa, sillä yleensä päällikangas on hankautunut ohueksi myös siltä puolelta missä ei vielä ole näkyvää reikää. Muista tässäkin kohdassa tehdä isompi paikka kuin itse repeämiskohta on.

Pohja neulahuovutustaululle

Tällä kertaa perehdytään taulupohjan tekemiseen huovuttamalla.

Tarvitset: kuplamuovia, saippuaa (minä köytän marsei-saippuaa mutta muutkin käy) ja värillisiä villoja, joista yksi on valkoinen.

Ensimmäisenä laita saippua vaikka pakastepurkin pohjalle ja laske sen päälle kuumaa vettä ja jätä seisomaan.

Kuplamuovi leikataan noin 10 cm leveämmäksi kuin haluat työsi ja kolmien kertaa pidemmäksi , kuin miten korkeaksi haluat työsi. Siis jos valmis työ on 30 cm leveä, leikkaat kuplamuovin 40 cm leveäksi. Jos valmis työsi on 20 cm korkea, leikkaat kuplamuovin pituudeksi 60 cm.  Siis pala on 40 x 60 cm.

Levitä kuplamuovi pöydälle (tiskipöytä on hyvä kun se kestää kosteutta – ihan parhaalla ruokapöydällä tätä ei kannata tehdä vaikka käytetäänkin vain vettä ja saippuaa) kuplat ylöspäin.

Aloitetaan: Laita kuplamuovin toiseen päähän villaa (jätä n. 10 cm vapaaksi muovin päästä). Minä teen yleensä pohjan valkoisella mutta muitakin värejä voi hyvin käyttää. Pohjan teko on tärkeä, sillä tällä sidotaan työ oikeaan kokoon. Levitä villa leveäksi ja tee alin kerros samansuuntaisena. Seuraava kerros tehdään, ristikkäissuunnassa ja kolmas kerros, joka minun työssäni on jo kuviokerros, tehdään mihin suuntaan tahansa. Selitys voi tuntua hieman monimutkaiselta, joten laitan mukaan myös piirroksen.

Huomioi, että laittamalla eri värejä päällekkäin saat pinnasta elävän. 

Tästä yksi esimerkki:  Minulla oli alla hyvin kirkasta vihreää, joka vähän hyppäsi silmille. Laitoin vihreän päälle ensin harmaata ohuen kerroksen ja sitten toisia vihreitä aina pieniä paloja sinne tänne. Lopputuloksena oli elävä maanpinta.

Kun kuviot miellyttävät silmää kaada työn päälle saippualiuosta (siitä purkista mihin laitoit sen saippuan likoamaan kuumaan veteen). Vettä tulee olla niin paljon, että koko työ kastuu.  Voit varovasti painella villoja niin, että joka puolella on vain märkiä villoja. Varo kuitenkin siirtämästä villoja, jotka ovat tässä vaiheessa vielä täysin irti.

 Taita kuplamuovi työn päälle ja painele tiiviisti paikoilleen. Kaada saippuavettä myös kuplamuovin päälle, sillä se helpottaa sinun seuraavaa työvaihetta.

Ala pyörittämään käsiä avoimena muovin päällä ensin rauhallisin liikkein ettei alla oleva kuvio liiku. 

 Pikkuhiljaa työ alkaa kiinnittyä ja kun näin käy voit lisätä hankausta. Käännä koko työ ympäri, (onnistuu helposti kun työ on muovin välissä) ja jatka käsien pyörittämistä työn päällä. Kuljeta käsiäsi moneen eri suuntaan, pyörittäen, suorilla liikkeillä, sormenpäillä  jne.  

Kun työ on nurjapuoli ylöspäin voit aukaista kuplamuovin ja halutessa tasata reunat kääntämällä hulpioreunan kaksinkerroin ja kun sitten laitat taas muovin päälle ja jatkat huovuttamista niin reunat kiinnittyvät lähes suorina.

Kun olet huovuttanut 10-15 minuuttia voit kokeilla onko työ huopunut. Nosta muovi päältä ja tartu johonkin kohtaan työtä peukalo-etusormi – otteella ja nosta  Jos työ on huopunut, nousee se kuin ”kangas” ylös.  Mikäli nousee vielä yksittäisiä villasäikeitä jatka huovuttamista. Mitä kauemmin hankaat sitä tiiviimpi työstä tulee.

 

Kun olet tyytyväinen huovutustulokseen nosta työ muovilta käden päälle ja huuhtele se ensin kuumalla vedellä (niin kuumaa kuin käsi sietää mutta älä kuitenkaan polta itseäsi) ja sitten vaihdat veden kylmäksi ja huuhtelet sillä. Toista tätä jokunen kerta ja tämän jälkeen voit ottaa työn käteesi mytyksi. Laske mytyn päälle vuoronperään kuumaa ja kylmää vettä, puristaen aina lämpötilaa vaihtaessa veden pois työstä.

Lopuksi levitä puristuskuiva työ kuivan kuplamuovin päälle, aseta työ tasaisesti siihen muotoon kun missä haluat sen kuivana olevan ja NAUTI LUOMUKSESTASI.

Työn voit käyttää sellaisenaan tai siihen voit neulahuovuttaa mieleisesi kuvan. Laitan tähän perään jotain omia tekeleitäni.Vasemmalla on pohja ja oikealla valmis työ.

 

ANNA MIELIKUVITUKSEN LENTÄÄ JA LUO UPEITA TAULUJA!

Neulonta ilman näköä

"Voi miten nätti paita sinulla on, kuka sen on neulonut", kysyy äidin asiakas.
"Minun tyttäreni", äiti vastaa hymyillen.
"Mutta eikös sinun tyttösi ole sokea" asiakas kysyy hämmentyneenä ja saa äidin vastauksen "On, mutta hän neuloo ja tekee kaikkea muutakin käsityötä." "Miten ihmeessä hän pystyy neulomaan kun ei näe?"
Niinpä niin, tuon kaltaisia keskusteluja olen kuullut ja käynyt paljon.

On vaikea vastata miten pystyn sokeudestani huolimatta neulomaan, sillä minulla ei ole kokemusta toisenlaisesta tilanteesta neuloa. En ole koskaan voinut katsoa mitä olen tekemässä. En ihan hirveästi edes muista miten neulomaan opin. Kädestä pitäen se on minulle opetettu ja sanallisesti vaihe vaiheelta selitetty. "Vie puikko silmukan läpi, nosta lanka puikon päälle, vedä puikko läpi siten, että lanka tulee mukaan." jne. Nykyisin neulominen tapahtuu niin automaattisesti, että en ajattele työvaiheita mitenkään. Oikeat ja nurjat silmukat vaan neulotaan :)

Kun olen lankahyllyllä, tunnustelen lankoja ja arvatenkin pehmeät ja silkkiset tuntuvat käteen parhailta. Karhea villa saa nopeasti siirtymään seuraavien kerien kimppuun. Vaikka esim. Seiskaveikka-lanka on hyvää peruslankaa, minun käteen se tuntuu "liian tavalliselta" ja aina käsiini etsiytyy pehmeämpiä ja vähän luksusmaisempia lankavaihtoehtoja. Minulle on tavattoman tärkeää se miltä lanka tuntuu ja millaiselta se tuntuu neulottuna. Kun käteeni osuu ihanan tuntuinen lanka haluan tietää värivaihtoehdot.

Myös väreillä on merkitystä. Vaikka itse en värejä pysty näkemään minulle on tärkeää tietää langan värit, miten liukuvärjätyssä langassa väri vaihtelee, millaisien värien kanssa lanka sopii yhteen jne. Väreissä makuja on monia. Jollekin pinkki on kauhistus, toiselle taas mitä makein väri. Varmasti on heille haastavaa, jotka minulle lankojen värejä kuvailee kertoa väristä mahdollisimman tarkasti huomioiden ääripäät sen sopivuudesta omien mieltymyksien kanssa. Minulla menee myös oma aikani oppia luottamaan henkilön kuvailuun. Esim. avustajan vaihtuessa ei ole ensinmmäisiä asioita mennä lanka- tai vaateostoksille. Pikkuhiljaa jostain opin tuntemaan värien kuvailun taidon luotettavuuden ja uskallan alkaa tekemään ostoksia.

Väriskaalani on paljon sinistä, petroolia, turkoosia, lilaa... Niihin olen oppinut. Välillä onkin vaikea heittäytyä ostamaan vaikkapa marjapuuron punaista tai keltaista.

Lankoja valittaessa haluan mahdollisimman paljon käyttää luonnonkuituja. Keinotekoiset tuntuvat liian keinotekoisilta ja niitä ostankin hyvin harvoin. Suosikkejani on merinovilla, alpakka hyvälaatuinen suomenvilla. Ja ai-ai, kun merinoon sekoitetaan silkkiä... Ilmava pehmeä alpakka saa minut tyytyväisyydestä hihkumaan. Olen neulonut myös vironvillasta, vaikka se vähän karkeaa onkin.



Kuten neuloosiin sairastuneilla niin minullakin on lankoja kertynyt paljon. En mitenkään voi muista mikä on minkäkin värinen ja millä puikoilla neulottava. Minun on merkittävä vyötteisiin tai pussukoihin missä langat ovat langan nimi, koostumus, väri ja puikkokoko. Joskus kiireessä merkinnät jää tekemättä ja se tunne on aivan järkyttävän ikävä kun sinulla on lankaa, mutta et muista väriä etkä kunnolla puikkokokoakaan. Neulotuttaisi ihan hirveästi, mutta. Toinen mikä neuloosia välillä hidastaa on sopivan ohjeen löytäminen. Netissähän niitä on pilvin pimein, mutta arvatkaa vain ovatko ne sokealle saavutettavia. Löydät kivalta vaikuttavan ohjeen, luet innoissasi kunnes törmäät "tee kaavan mukaan". Niinpä niin. Ruudunluvulla en kaavapiirroksesta saa mitään tolkkua. Sellaista kaavaa ei kertakaikkiaan ole. Eli, on löydettävä joku, joka ymmärtää kaavan ja joka osaa sen kirjoittaa ymmärrettävään sanalliseen muotoon. Moni tietää revontuli-vuivin, minulle on ohje kirjoitettu sanalliseen muotoon, on 11 sivua pistekirjoituksella kaksipuolisena. Myöskään ohjeiden yhteydessä olevat kuvat neuleesta eivät aukene minulle. Välillä on vaikea hahmottaa millaisesta mallista on kyse ja miten se sopii esim. omaan vartalooni. Näkevän mallin kuvailussa on tärkeää, mutta aina niitä silmiä ei ole käytettävissä ja miten se inspiraatiota pyrkii latistamaan. Olen kyllä sellainen, että selvitän vaikka miten ohjeen ja etsin kunnes löydän avun, jotta pääsen ohjeen hyvyydestä selvyyteen.Tutustumalla Näppärästi näkemättä-blogiin saanee hiukan käsitystä miten kaavoja aukaistaan sanalliseen muotoon. Blogin pitäjä on neulemallien tekijöiden luvalla muokannut ohjeita meille näkövammaisille saavutettavaan muotoon. Blogissa on mm. Nurmilintu-nimisen huivin ohje. Ohjeen yhteydessä on ohje alkuperäiseen ohjeeseen, joten pääsee vertailemaan miten eroavat toisistaan. Blogi löytyy osoitteesta: http://­napparastinakematta.b­logspot.fi/
Olen todella kiitollinen kaikille niille, jotka ovat vuosien varrella ohjeita saattaneet sanalliseen muotoon. Siitä on ollut minulle iso apu. Toivottavasti jatkossakin vapaaehtoisia kaavojen aukaisioita löytyy.

Kun ohje on minulla ymmärrettävässä muodossa luen sitä tietokoneellani ruudunlukua apuna käyttäen. Jos pistenäyttöni ei toimi ja olen puheen varassa, tulkinta ja ymmärtäminen hankaloituu. Ohje pitää siis saada sormien alle luettavaksi. Tietokonetta ei tietenkään ole joka paikassa mukana, tällöin ohje on oltava pistekirjoituksella paperilla. Niin ei läheskään aina ole, joten monesti minulla on monta keskeneräistä neuletta ja mukaani voin valita sellaisen missä ei ohjetta tarvitse lukea. Neulon jonkin verran myös omasta päästäni, kuten esim. sininen kauluri ja tuubihuivit.

Apunani käytän jonkin verran silmukkamerkkejä etenkin silloin, jos on paljon laskemista. Kerroslaskuria ei sokkoversiona tietääkseni ole. Jos on ohje, jossa on kerrokset laskettava merkitsen esim. tietokoneelle missä kerroksessa olen menossa. Jälkikäteen niiden laskeminen on hankalaa. Työtä mitattaessa käytän kohomittaa, jossa on centit merkitty niitein. Pystyn tarkahkoon mittaukseen itsekin, mutta joskus haluan avustajaltani varmistaa mitan. Käyttäessäni eri värisiä lankoja minulla on langat merkitty, jotta tiedän mikä on minkäkin värinen. Kirjoneuleita en ole koskaan tehnyt, mutta tiedän monien näkövammaisten niitäkin tehneen.

Aikanaan Kuopion Sokeainkoululla on ollut käsityöopettaja, jolla on ollut oma tapa merkitä neulekaavat pistekirjoitukselle. Sokea Eeva Korkala halusi herättää menetelmän henkiin ja siirtää tiedon nuoremmille sukupolville. Hän kokosi kansion, jossa kaavoilla on kirjoitettu pistekirjoituksella erilaisia kuvioneulepintoja ja joitakin kirjoneuleitakin. Kansiossa ei ole ohjeita, mutta neulepintoja mitä voi käyttää huiveihin, sukkiin, lapasiin, puseroihin jne. Kun oppii tavan miten kaavaa luetaan kansio tuo paljon uusia mahdollisuuksia ja moni neulepinta aukeaa ihan uudella tavalla. Ostin kansion itselleni tammikuun lopulla, mutta en ole ehtinyt siihen syventymään kunnolla. Siitähän voisinkin hakea inspiraatiota seuraavaan neuletyöhön. Eilen valmistui helmineuleella ystävälle tuubihuivi ja sitä ennen ympyräjakku ilman hihoja.